Yhdysvallat Numerolla 75 ei mene ollenkaan hyvin.
Se vaappuu hermostuneesti edestakaisin pienessä puuhäkissä ja pörhistelee mustan mönjän peittämiä höyheniään.
Numero 75 on naaraspuolinen ruskopelikaani, Louisianan osavaltion tunnuseläin ja yksi tuhansista Meksikonlahden öljykatastrofin siivekkäistä uhreista. Se odottaa paraikaa puhdistamistaan IBRRC-laitoksen ylläpitämässä keskuksessa Mississippijoen rannalla Burasissa.
Laitoksen johtajan Jay Holcombin mukaan eläimiä tuodaan keskukseen tasaista tahtia, mutta pahin saattaa vielä olla edessä.
"Ei tarvita kuin yksi myrsky, joka nostaa öljyn merestä maalle. Silloin pelikaanit ovat todella pulassa", hän arvioi.
Toistaiseksi öljy ei ole yltänyt suistoalueilla oleville lintujen pesintäsaarille, joissa poikaset ovat erittäin haavoittuvaisia. Siitä saatiin esimerkki vuonna 1995, kun trooppinen myrsky kuljetti pienehkön öljyvuodon pesintäalueelle, ja luonnonsuojelijat joutuivat huolehtimaan peräti 600 poikasesta.
Tällä kertaa tuho olisi aivan toista luokkaa: Atlantin hurrikaanikausi on alkamassa, ja säätieteilijät ennustavat sen synnyttävän jopa 14 hurrikaania. Valtoimenaan vuotavaa öljylähdettä tuskin saadaan tukituksi ennen elokuuta, jolloin myrskyt riehuvat kiivaimmillaan.
"Katastrofin mahdollisuus on todellinen", Holcomb varoittaa.
Tähän mennessä öljyn arvioidaan tappaneen Meksikonlahdella ainakin 550 lintua, 220 merikilpikonnaa ja 30 delfiiniä. Burasin keskus ja muut vastaavat laitokset ovat puhdistaneet runsaat viisisataa lintua.
DDT oli tappaa pelikaanit tykkänään
Ruskopelikaaneille öljytuho on uusin vastoinkäyminen pitkässä sarjassa. 1970-luvulla laji oli kuolla sukupuuttoon DDT-myrkytyksen takia. Tiukan suojeluohjelman ja DDT:n käyttökiellon ansiosta kanta elpyi, ja viime marraskuussa Yhdysvallat poisti ruskopelikaanin uhanalaisten eläinten listalta.
Varsinaisen öljyvuodon lisäksi pelikaaneja uhkaavat myös hajottaja-aineet, joita mereen levitetään saastumisen rajoittamiseksi. Lisäksi linnut saattavat saada myrkytyksen kaloista, joihin aineet kerääntyvät.
Eikä öljyisen pelikaanin pelastaminen ole aina kannattavaa. Ornitologi Michael Seymourin mukaan joskus linnuille aiheutetaan vain enemmän vahinkoa: pelastajat saattavat talloa munien päälle tai pelästyttää lintuparvet pakoon poikastensa luota. Pelastettu poikanen taas ei välttämättä opi tarpeellisia selviytymistaitoja.
"Päätökset ovat vaikeita, mutta joskus niitä on tehtävä yksilön kustannuksella lajin parhaaksi", Seymour sanoo.
Esipesu, pesu ja kuivaus
Edes hoitoon pääsy ei tarkoita varmaa pelastusta. Kiinniottaminen ja kuljetus stressaavat pelikaaneja rajusti. Siksi Iintuja pidetään numero 75:n tapaan pari päivää lämpimässä häkissä rauhoittumassa ennen varsinaista pesua, joka on melkoinen operaatio.
Koska öljy tarttuu höyheniin erittäin tiukasti, pitää lintua ensin liottaa lämpimässä kasviöljyssä, minkä jälkeen se putsataan perinpohjin pyyhkeillä ja hammasharjoilla.
Saippuavettä kuluu jopa 15 ammeellista, ja räpiköivää pelikaania pitelemään saatetaan tarvita kolme ihmistä, sillä linnun siipiväli voi olla yli kaksi metriä. Huuhtelun jälkeen lintu on vielä laitettava kuivaushäkkiin.
Luontoon palautettu lintu saattaa kuitenkin lopettaa lisääntymisen koettelemustensa takia, joten öljytuhon lopullinen vaikutus Meksikonlahden linnustoon -- numero 75 mukaan lukien -- selviää vasta myöhemmin.
"Meidän pitää vain odottaa seuraavaa pesintäkautta", tutkija Tom Bancroft arvelee.