Urheiluvedonlyöntiin voi jäädä aavistamatta pahasti koukkuun. Näin on käynyt Tapiolle, 37, joka on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin pelaamisen takia.
Ulospäin kaikki on kunnossa. Tapiolla on oma asunto, hän käy töissä ja muutenkin kaikki on mallillaan, mutta pitkäveto ja muut ns. asiantuntijapelit ovat syöneet hänen rahansa. Hän on peliriippuvainen ja alkaa myöntää sen itsekin, vaikka vaikeaa se on ollut.
"En olisi uskonut, että tässä näin voi käydä. Yli kymppitonni on mennyt vuodessa pelaamiseen. Kaikki vaikutti helpolta, kun aloin korottaa panoksia. Laskin, että tällä pystyn hankkimaan ylimääräistä esimerkiksi matkoihin", unelmoi Tapio.
Ja kovaa peliä Tapio on pelannutkin. Viisikymppiä tai satanen saattaa hurahtaa kevyesti yhteen vetoon esimerkiksi jalkapallosta, jääkiekosta, tenniksestä tai yleisurheilusta.
Välillä on tullut kolmen tonnin voittoja, mutta panosten kasvattaminen voittojen toivossa on syönyt kaikki voitotkin.
"Eurot ovat hämänneet täysin. Kun laittaa satasen, se ei tunnu enää miltään. Sitten kun tapaa kavereita, jotka kaupassa eivät osta kahden euron mehua vaan etsivät sen, joka maksaa alle euron, niin se tuntuu absurdilta. Rahan taju ja merkitys on kadonnut."
Luottokortti vinkuu
Tapio uskoo, ettei olisi langennut pelaamiseen markka-aikaan, sillä silloin luvut olivat suurempia. Tuhatta markkaa oli vaikea kuvitella laittavansa mihinkään, mutta vastaava summa euroina, noin 170 euroa, menee kevyesti eikä edes sen häviäminen juuri harmita.
Vasta suurten summien kuten 300 tai 500 euron panostusten katoaminen yhdessä päivässä on ruvennut mietityttämään.
"Se, että kuvittelee saavansa hävityt rahansa kertalaakista takaisin, on harhaa. Mutta uskon kuitenkin siihen, että jos järki pysyisi mukana panoksissa, tämä voisi olla hauskaakin." Tapio ei ole tyytynyt pelaamaan vain Suomessa, vaan on ryhtynyt monien ulkomaisten vedonvälittäjäfirmojen asiakkaiksi.
Luottokortti on vinkunut talletuksia tehdessä, jotta pelejä voisi pelata. Kuukausittaiset luottokorttilaskut ovatkin olleet viime kuukausina yli 3000 euroa.
"Rahojen käsittely sähköisesti on helppoa eikä edelleenkään tunnu missään. Mutta on hassua, että saatoin lyödä 200 eurolla vetoa, mutta kitisin, kun piti käyttää satanen johonkin junamatkaan tai pieneen kodinkoneeseen."
Tapio ei ole ainoa, joka on kadottanut rahansa pelaamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksen mukaan 25 000 -65 000 suomalaista on erilaisessa pelaamisessaan vaaravyöhykkeellä. Peliongelman vuoksi hoitoon hakeutuu vuosittain yli 5 000 ihmistä.
Pelaaminen pitää otteessaan
Nyt kun Tapio itse tajuaa olevansa yksi heistä, hän on helpottunut. Helpottunut myös ymmärrettyään, ettei kannata haaveilla mahdottomia. Mutta; hän aikoo selvitä tilanteesta yksin ja jatkaa myös pelaamista maltillisemmin.
Hanke kuulostaa itsensä pettämiseltä; aivan kuin alkoholisti sallisi itselleen pari pulloa olutta päivässä.
"Mutten vielä ole niin riippuvainen, että kaiken laittaisin tähän. Käyn töissä, ja olen pystynyt hoitamaan asiani, vaikka totta on, että nyt on tullut raja vastaan ja talous romahtaa, jos sama linja jatkuu."
Pelaamisen suurimpana karikkona Tapio pitää ahneutta. Pitäisi tyytyä pienempiin voittoihin ja sitä myöten pienempiin riskeihin.
"Näin pelaaminen olisi hauskempaa, kun ei tarvitsisi koko ajan jännittää ja olla kireänä, miten vedon käy. Ja pikkuvoiton myötä voisi kaupasta sitten ostaa vaikka sitä kalliimpaa mehua", jaksaa Tapio vitsailla.
