apio Tuuttila kurvaa paikalle kuin palloilujoukkueen manageri ainakin, vauhdikkaasti ja täsmällisesti.
Menopelinä ei tosin ole nelipyöräinen, vaan kaksirattainen urheiluajokki, polkupyörä siis.
"Siirrytäänpä pukuhuoneen puolelle", Tuuttila virnistää ja viittaa isojen koivujen katveeseen. Siellä vaihtuvat Ympäristöpallon miehistön pelikamppeet, satoi tai paistoi.
Hollihaan koivujen alla sijaitsee tänään myös seuran toimisto. Se liikkuu siellä missä Tuuttilakin, koska Ympäristöpallon paperihommat on helppo mobilisoida. Piisaa, kun pyörässä on tarakka. "Hallinto on yritetty pitää ohuena", sanoo Euroopan ainoa manageri-pelaaja-selostaja ja kaivaa muovikassista mapin. Siinä se on kaikki yhdellä koolla.
Mapin tärkein paperi on sähköpostilista, jolle on kertynyt seitsemisenkymmentä nimeä. Osoitteista päätellen mukana on monen alan ammattilaisia; valtaosa ilmeisesti sisätyön tekijöitä, jotka haluavat pitää huolta sekä kunnostaan että päästään.
Yhtä pelkistetty kuin sen toimisto, on tämän rekisteröimättömän liikuntayhdistyksen kotikenttä.
Hollihaan nurmella ei näy mainosaitaa, pelikentän rajoja eikä edes rankkaripilkkua. Kaksi verkotonta maalikehikkoa menevät täydestä, eivätkä pelaajat ole enempää vaillakaan; vain palasen tasaista nurmikkoa
"Emme halua viedä junioreilta pelivuoroja. Heinäpään tekonurmella piipahdetaan loppusyksystä vasta sitten, kun muut ovat kautensa lopettaneet", Tapio Tuuttila sanoo.
Tummissa tai vaaleissa pelipaidoissa kokoonnutaan. Samanhenkinen miesporukka on pelannut jalkapalloa Hollihaan kentällä, venesataman nurkilla jo vuodesta 1993; kolme kertaa viikossa, melkein aina samalla kellonlyömällä.
Tiistaina sekä torstaina treenit alkavat kello 17.30 ja lauantaisin puoli kolmelta. Ainoastaan erittäin painavista syistä ottelun alkua on voitu joskus siirtää. Yleensä on taivuttu merkittävän urheilutapahtuman edessä.
Peliperinne on niin vahva, että Hollihakaan tullaan kyselemättä. Aina siellä sen verran sakkia on, että ottelu saadaan aikaiseksi. Joskus on ollut niin paljon, että on pelattu kahdella pallolla.
"Homma ei hiivu edes kesälomakaudella. Kaupungissa piipahtavat emigranttioululaiset tietävät milloin tapahtuu ja ovat vahvistuksina paikalla", Tuuttila kertoo.
Miehistön henkilökohtaiseen varustukseen kuuluvat nappulakengät ja kaksi paitaa: tumma ja vaalea. Ennalta ei voi tietää, kumman puolen värejä tulee kantamaan, koska joukkueet täytetään saapumisjärjestyksessä.
Harjoitusaika on liukuva; tiistai-illan viimeinen pelimanni saapuu tunti aloituksen jälkeen ja laskeskelee nurmella juoksevien paitoja.
"Valkoinen", älähtää joku kentältä. Näin helposti pukeutumisongelmat ratkotaan miesporukassa.
Pukeutumiskonsultti saattoi myös huomata tilaisuuden entrata voimasuhteita, sillä tulija näyttää huomattavan hyväkuntoiselta.
Pelimiehiä ja pallonpotkijoita kuuluu porukkaan yhtä lailla. Joukkueen kunto- ja taitotaso ovat yhtä kirjavia kuin ikärakenne. Jälkimmäinen vaihtelee 20-65 vuoden välissä. Muutamat painavat nurmella pari tuntia yhtä soittoa, eikä tunnu missään. Pallonhallintataidot kertovat, että joskus on pelattu enemmänkin.
Sitten on hitaammin kiiruhtavia. Vaihtoon eli maalivahdiksi pääsee aina halutessaan, mutta löysäillä ei auta tolppien välissäkään; maalit lasketaan joka pelissä.
"Osa on pelannut juniorina, mutta saanut silloin tarpeekseen. Täällä pelit ovat myöhemmin alkaneet uudestaan, ilman tulostavoitteita. Joitakin meistä taas juoksuttaa ikuinen liikuntakipinä", Tapio Tuuttila kertoo.
"Tämä on sellaista omaehtoista, sosiaalista liikuntaa. Kaikille edullista", hän sanoo.
Harjoitusvuoroilla käyviltä kerätään vuoden mittaan kuluihin 15-20 euroa. Kotikenttänsä joukkue kunnostaa keväisin talkoilla, ja kauden aikana kaupunki leikkaa nurmikon kentän kohdalta pikkuisen tarkemmin kuin puistoista yleensä.
Futiskauden päätyttyä Ympäristöpallo jatkaa pelejä kaukalopallon merkeissä. Katon alle, ruuhkaisiin halleihin ei kuitenkaan tungeta.
"Olemme mielellämme luonnonjäitten armoilla. Joskus peleissä oli pakkasraja, mutta se poistettiin. Jos tuntuu oikein kylmältä, mennään mittarin alle polvilleen ja katsotaan yläviistoon", Tuuttila heruttelee.