Unohtakaa jo Raimo Summanen. Mieshän on maajoukkueen entinen päävalmentaja.
Onhan heitä ollut ennenkin: Hannu Aravirta, Curt Lindström, Pentti Matikainen, Rauno Korpi, Alpo Suhonen, Kalevi Numminen...
Iso liuta hyviä miehiä hyvine ja huonoine puolineen. Täydellistä emme ole vielä tavanneetkaan - emme tietenkään.
Tyly tosiasia on se, että Summanen itse ajoi itsensä umpikujaan. Erottamisprosessi oli hänen omansa. Neuvotteluissa nimenomaan hänen mielipiteensä vaihtelivat päivittäin - valmentaako vai ei. Hän purjehti kiekkokansan silmissä temppelin harjalla ja innostui vaatimaan lisää, lisää ja vielä kerran lisää - ja jotain muuta siltä väliltä. Samaan persoonaan ilmestyi ainakin kahdet kasvot.
Yhdet liikaa.
Raimo Summanen oli ainoa, joka kyseenalaista oman jatkonsa. Hän ei itsekään pystynyt hahmottamaan sitä, mitä halusi.
Jääkiekkoliitto nöyristeli, odotteli, neuvotteli ja taas nöyristeli, mutta raja tuli vastaan.
Onneksi.
Voittaja oli Suomen jääkiekkoilu.
Tämäkin on faktaa. Kun Summanen sai potkut, pari päivää myöhemmin hänen kännykkänsä pirahti. Soittaja oli Erkka Westerlund, jolla oli kerrottavaa. Tämä oli saanut tarjouksen A-maajoukkueen päävalmentajuudesta.
Westerlund kysyi, mitä mieltä olet, otanko vastaan, vai en. Summanen sanoi, että älä ota. Westerlund puhalsi aikalisän, mietti, ei nukkunut yön yli vaan valvoi - ja teki päätöksensä.
Westerlund näytti itselleen ja jääkiekkoliitolle vihreää valoa
Tuossa silmänräpäyksessä Westerlund oli Summaselle entinen ystävä.
"Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa", Westerlund pukee sanoiksi parivaljakon välille syntyneen särön, joka tuskin kasvaa aivan lähivuosina umpeen.
Entäpä Kalervo Kummola. Tuo ylintä päätäntävaltaa käyttävä rautakansleri, joka haluaa näyttää Suomen jääkiekkoilulle suunnan. Onko hän sankari vai konna?
Vastausta ei tarvitse hakea kaukaa. Leijonissa nuolet osoittavat oikeaan suuntaan. Ennen kaikkea Kummola loi maailmancupissa Suomelle optimaalisen otteluohjelman, joka siivitti sinivalkoiset suurlähettiläämme aina finaaliin saakka.
Ei Kummolakaan täydellinen ole - ei tietenkään - mutta kabineteissa häntä kovempaa luuta on vaikea löytää.
Siis sankari.
Yhden ottelun perusteella maajoukkuetta on ravisteltu, uusi päävalmentaja on melkeinpä ristiinnaulittu, ja ilmassa on leijunut hirveä määrä pölyä - etenkin hölynpölyä.
Summanen antoi A-maajoukkueelle täydellisen potkun ja huomattavan menestyspiikin maailmancupissa. Siitä huolimatta Suomi-kiekon on pakko juosta kovaa, että pysyisi edes paikoillaan.
Nyt on oikea hetki kääntää katseet eteenpäin ja antaa puheenvuoro pitkäjänteiselle työlle, koska tämä työ on vielä kesken.
Westerlund saa ensimmäisen välitodistuksensa vasta MM-kisojen jälkeen. Tuo päivämäärä on 15. toukokuuta 2005, kun MM-finaali Wienissä on juuri päättynyt.
Summasen aikana pääosassa oli päävalmentaja, koska niin isoa egoa ei kukaan pysty pitämään piilossa. Westerlundin aikana pääosaan nousee - aivan oikein - itse pelaaja.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi