Marjo Matikainen-Kallström on vahvoilla kokoomuksen puheenjohtajakilvassa, mutta hänen asemansa ei kestä toistuvia poliittisia virhearviointeja. Taistelu Ville Itälän paikasta käy sitä kovemmaksi, mitä enemmän ehdokkaat esiintyvät yhdessä.
Kokoomuksen puheenjohtajakiertue tuli keskiviikkona Espoon ja Lappeenrannan jälkeen Ouluun ilman mielipidekyselyjen ykköstä, Marjo Matikainen-Kallströmiä. Ilkka Kanervaa odoteltiin myös Ouluun, mutta hän ei ilmaantunut paikalle spekulaatioista ja supatuksesta huolimatta. Oulun kokoomuslaiset saivat näin tyytyä harmikseen neljän ehdokkaan tynkäkisaan.
Kanervalla on aikaa ilmoittautua ehdolle puoluekokoukseen asti, mutta käytännössä hänen aikansa käy vähiin, ellei hän lähde leikkiin mukaan ensi viikolla. Niin kauan kuin hän ei ota selkää kantaa ehdokkuuteen, hän leimautuu mieheksi, joka ei osaa päättää, mitä mieltä hän on. Sellaisessa ei ole puheenjohtaja-ainesta.
Matikainen-Kallström on jo leimautunut ainakin pohjoissuomalaisten silmissä poliittiseksi amatööriksi, joka tekee virhearviointeja toisensa jälkeen. Harkitsemattomien poliittisten lausuntojen jatkoksi tuli nyt nolo poissaolo Oulusta kevein perustein. Hänen kalenteriinsa ei ole mahtunut yksikään yhteinen ehdokastilaisuus pohjoisessa. Henkilö, joka haluaa tosissaan puoluejohtajaksi, ei toimi noin.
Jyrki Katainen, Martin Saarikangas, Kimmo Sasi ja Jari Vilén osoittautuivat asiantunteviksi, sanavalmiiksi, esiintymistaitoisiksi ja suhteellisen tasavahvoiksi väittelijöiksi. Heidän väliltään on vaikea löytää suuria poliittisia eroja. Toistaiseksi on vielä täysin ennenaikaista veikata voittajaa. Kokoomuslaiset ja muutkin mittailevat, arvioivat ja mutustelevat yhä ehdokkaita ja heidän poliittisia ominaispiirteitään. Jopa kilvan nimekkäin ehdokas, Matikainen-Kallström, on kokoomusväelle yhä hyvin etäinen. Vain harva tuntee hänet kunnolla.
Oulun keskustelu antoi sentään jotain osviittaa kokoomuslaisille. Joukon nuorin ehdokas Jyrki Katainen, joka nauttii melkoista kannatusta kokoomuksen puolue-eliitin keskuudessa, pystyi osoittamaan, ettei hän ole lähtenyt turhaan ehdokkaaksi. Hän pystyy hälventämään ikäänsä liittyviä ennakkoluuloja kypsillä esiintymisillään. Mutta kantaako se voittoon asti ja onko hänessä pääministeriainesta?
Sasi on poliittisesti kokenein joukossa, tietävä ja taitava sanankäyttäjä. Vanhan, mutta nopean kehäketun ongelmana on kuitenkin arvaamattomuus ja poukkoilevuus. Voiko häneen luottaa ja onko hän vieläkään 50-vuoden rajapyykin ylittäneenä kypsä puoluejohtajaksi?
Vilén on ainoa pohjoissuomalainen joukossa, ja hän saa sympatiapisteitä siksi näillä leveysasteilla. Vilén on lukenut hyvin poliittiset läksynsä, mutta hänen aikansa voi tulla myöhemmin, kunhan kokemusta karttuu enemmän. Puheenjohtaja tarvitsee myös karismaa ja kykyä herättää innostusta.
Saarikankaalla niitä ominaisuuksia on vaikka muille jakaa. Hän erottui Oulussa siksi, että hänellä oli kanttia sanoa mielipiteensä. Entinen yritysjohtaja osaa puhua selkeästi ja ilman ammattipoliitikoille tyypillisiä sanallisia piruetteja. Hän ei ole kuitenkaan ikänsä takia tulevaisuuden tekijä, ja se arveluttaa kokoomuslaisia.
Kun Matikainen-Kallströmiinkin liittyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, kokoomuslaisilla on visainen pulma edessään. Pitkä puheenjohtajakierros tulee todelliseen tarpeeseen. Kokoomuslaiset tarvitsevat kaiken sen antaman tiedon voidakseen panna ehdokkaat järjestykseen, ja silti on todennäköistä, että kilpa ratkeaa vasta tiukassa äänestyksessä puoluekokouksessa.