RAY:n noin 18 000 peliautomaatin pelaaminen on kiellettyä alle 15 -vuotiailta, ja RAY on tiukentanut otettaan, jotta kieltoa myös noudatettaisiin. Viime parin vuoden aikana on koekäytössä ollut pelinestolaite, jolla automaatin saa suljettua, ja automaatteja on ryhdytty ympäröimään punaisin K-15 -teipein. Lisäksi peliautomaatti lähtee jo yhden varoituksen jälkeen yrittäjän tiloista, kun aikaisemmin yrittäjille putkahti ennen autoamaatin poistoa huomautus ja varoitus.
Pelinestolaitteita on tällä hetkellä 2 500 laitteessa, ensi vuoden loppuun mennessä tarkoitus olisi lisätä laitteiden määrää 7 200:n. Oulun alueella pelejä on vajaat 400 kappaletta. RAY:n Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen myyntipäällikkö Tapani Kippo kertoo, että noin kolmasosaan raha-automaatteihin löytyy pelinestolaite.
"Ensi vuoden loppuun mennessä pelinestolaitteet asennetaan kaikkiin muihin, paitsi ravintoloissa oleviin automaatteihin"; Kippo sanoo.
Oulussa Rotuaarin S-marketissa pelinestolaite otettiin käyttöön heti kun kauppa avattiin tämän vuoden maaliskuussa. Kauppavastaava Anne Niskajärven mukaan laitetta käytetään jonkun verran, mutta automaattien sijainnin vuoksi henkilöllisyyspapereiden kysyminen on vaivatonta. RAY edellyttääkin, että raha-automaatit sijoitetaan enimmillään 15 metrin päähän valvontapaikasta, kuten kassasta. "Periaatteena on, että jos papereita ei löydy, pelaaminen loppuu", Niskajärvi sanoo.
Kauppavastaava Niskajärvi arvioi, että nuorista seitsemän kymmenestä kantaa mukanaan henkilöllisyyspapereita. Häntä kuitenkin ihmetyttää suuri rahamäärä, mikä nuorilla vaikuttaa kuluvan pelaamiseen.
"Tässä he pelaavat pitkään ja vielä vaihtavat tuossa viereisessä rahanvaihtoautomaatissa", hän kertoo. Niskajärvi muistuttaa, että vaikka vanhemmat ovat kaupassa, se ei oikeuta alle 15 -vuotiaita pelaamaan pelejä. Vanhempien täytyy olla pelin vierellä seuraamassa pelaamista. "Sellaisiakin tilanteita on tullut vastaan. Silloin olemme huomauttaneet asiasta vanhemmille", hän sanoo.
Apua pelinongelmaan saa Peluurin ilmaisnumerosta 0800 100 101 ja A-klinikoilta sekä mielenterveystoimistoista. Myös lähimmät terveys- tai sosiaalitoimen yksiköt sekä joillakin paikkakunnilla myös nuorisoasemat ja seurakunnat tarjoavat apua.