Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi ohitti Iltalehden mielipidemittauksessa ensimmäistä kertaa kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen suosituimpana ehdokkaana seuraavan hallituksen pääministeriksi.
Kiviniemeä kannattaa mittauksen mukaan 29 prosenttia suomalaisista, Kataisen kannatus on 28 prosenttia. Tulokset mahtuvat virhemarginaalin sisään. Kiviniemen nousujohtoinen trendi on kuitenkin pitänyt, joten varovaisestikin tulkiten voi arvella hänen ja Kataisen olevan nyt tasoissa.
Iltalehden mittauksessa kolmatta sijaa pitää Timo Soini 14 prosentin kannatuksella. Ero sekä Kataiseen että Kiviniemeen on selvä. Demarien Jutta Urpilaisen kannatus sen sijaan tuntuu kutistuvan sitä mukaa kuin vaalit lähestyvät.
Muihin puoluejohtajiin verrattuna demareiden ongelma on siinä, että sillä puheenjohtajan henkilökohtainen suosio on merkittävästi alhaisempi kuin puolueen kannatus.
Seikalla on merkitystä. Vaikka eduskuntavaaleissa laitetaan ensisijaisesti puolueet suuruusjärjestykseen, kyse on entistä vahvemmin myös pääministerivaalista. Demarikonkari Matti Ahde arvioi sunnuntain Kalevassa, että 21 prosentin kannatus voi riittää suurimman puolueen titteliin.
Demarien kohdalla moinen vaalivoitto johtaisi perin outoon tilanteeseen, jos puheenjohtajan henkilökohtainen kannatus pysyttelisi viiden prosentin tasolla. Pääministerin tehtävää on vaikea hoitaa, jollei edes omien kannatus ole sataprosenttinen.
Tuoreimmassa mittauksessa pistää erityisesti silmään kaksi seikkaa. Ensiksi kannastaan epävarmoja on melkein neljännes suomalaisista. Määrä on niin suuri, että vaalin tulos voi keikahtaa mihin suuntaan tahansa.
Toinen merkille pantava seikka on se, että hyvin suuri osa äänestäjistä edelleen kannattaa politiikassa asialinjaa. Kiviniemi ei ole julkisissa esiintymisissään erityisen räiskyvä persoona. Häntä on samoin vaikea luonnehtia tulevien vaalien kansanvillitsijäksikään. Asiaosaamisen puutteesta hän ei jää kiinni.
Todennäköisesti Kiviniemeä nostavat mittauksissa hänen hyvin menneet kansainväliset edustustehtävänsä. Kohtuullisen sujuvasti usealla kielellä selviävä Kiviniemi parantaa osaltaan suomalaisten Ahti Karjalais-vitseissä kaikuvaa traumaa kehnosta vieraiden kielten puhumisesta.
Aivan sama syy selittää osan Alexander Stubbin kansansuosiosta. Kumpaakaan, sen enempää Kiviniemeä kuin Stubbiakaan, ei tarvitse hävetä kansainvälisen median edessä.
Suosionosteen loisteessa paistattelevien perussuomalaisten tuleva vaalivoitto ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu.
Vaaleihin on melkein kolme kuukautta, johon mahtuu todellinen vääntö Suomen linjasta tulevina vuosina. Niissä keskusteluissa yhden lauseen mittaiset nokkeluudet eivät riitä.
Ja hyvä niin. Sytyttävissä palopuheissa ei ole sinänsä vikaa, kunhan vain puhujat muistavat, että politiikan arki alkaa samalla hetkellä kun vaalihuoneistot sulkeutuvat.