Oulu Totta tai tarua: Nigeria ja Biafra sopivat aikoinaan tulitauosta, jotta näkisivät Pelén pelaavan.Totta tai tarua, mutta kun joku on tarpeeksi hyvä, niin legendoja syntyy. Tositarina: Brasilian hallitus julisti Pelén jo parikymppisenä nuorukaisena kansallisaarteeksi.
Kolminkertainen maailmanmestari Pelé on nostettu sadoissa äänestyksissä kaikkien aikojen parhaaksi jalkapalloilijaksi. Vuosituhannen lopussa kansalliset olympiakomiteat äänestivät hänet kaikkien aikojen parhaaksi urheilijaksi.
Oliko Pelé todella niin hyvä vai onko aika kullannut muistot vehreämmiksi?
Jos puhutaan puhtaasti teknisestä puolesta, niin Pelé oli ylivoimainen. Hän oli nopea, taitava ja omasi uskomattoman ponnistusvoiman. Olen nähnyt videolta hänen hurjaa yksilöharjoitteluaan: Pelé oli atleettinen taituri, Suomen maajoukkueen entinen päävalmentaja Martti Kuusela toteaa.
Pelé onnistui maalinteossa sekä vuoden 1958 että 1970 MM-loppuottelussa. Vaikka hän ei ollut puhdasverinen maalintekijä, niin verkko paukkui tiheään tahtiin: brasilialaisen lasketaan tehneen uransa aikana 1321 virallisessa ottelussa 1280 maalia.
92 pelaamassaan maaottelussa taituri osui maalipuiden väliin 77 kertaa. Silti hänet muistetaan myös muille paikkoja tekevänä pelaajana. 1970 Meksikon kisojen finaalissa Pelén eleettömän siirron päätteeksi Carlos Alberto paukautti verkon venyväksi.
Uruguaylainen kirjailija ja jalkapalloromantikko Eduardo Galeano on runoillut Pelén ylivoimaiseksi pelaajaksi.
Kun Pelé pääsi täyteen vauhtiin, hän eteni vihollisrivien läpi kuin veitsi. Kun hän pysähtyi, vastustajat eksyivät hänen jalkojensa piirtämiin labyrintteihin. Kun hän hyppäsi, hän nousi ilmaan kuin ilmassa olisi ollut tikkaat. Kun hän antoi vapaapotkun, puolustusmuurin pelaajat tahtoivat kääntää kasvonsa maalia kohti, jotteivät menettäisi hienoa maalia, Galeano romantisoi kirjassaan Jalkapallo valossa ja varjossa.
Maradonan
raskas taakka
Pelé on yleisesti hyväksytty parhaaksi pelaajaksi, mutta maailma on ollut ja on pullollaan loistavia pelaajia. Lähimmäksi Peléa noteerataan Johan Cruyff, Franz Beckenbauer, Alfredo Di Stéfano ja Diego Maradona.
Mutta, ah, kuinka hienoja jalkapallopersoonia on muitakin.
Piskuinen argentiinalainen Maradona on ainoa uudemman ajan pelaaja, joka oli lähellä Peléa. Loistavimmillaan Maradona oli Meksikon MM-kisoissa vuonna 1986, jolloin hän johdatti Argentiinan maailmanmestariksi.
Jalkapallo oli jo Maradonan aikana erilaista kuin ennen. Puolustus- ja vartiointipeli oli entistä tiukempaa ja hyökkäyspään pelaajilla oli vähemmän aikaa pitää palloa hallussaan.
Olosuhteet, pelivälineet, taktiikat - kaikki on kehittynyt. Pelin käsikirjoitus on nykyisin paljon tiukempi. Taktiikkaa on viety eteenpäin osaksi katsojien kustannuksella, jalkapalloanalyytikko Kuusela myöntää.
Kuuselan mielestä Maradona pelasi Peléa enemmän yleisölle.
Maradona oli temppuilija ja pallon kesyttäjä - Pelé oli dynaamisempi. Maradona oli näyttelijä hyvässä mielessä, mutta hän ei kestänyt menestystä, Kuusela näkee.
Maradona oli kokaiinin orja ja kantoi vaikean luonteensa raskasta taakkaa.
Hän pelasi paremmin kuin kukaan muu kokaiinista huolimatta, ei sen vuoksi, Galeano kirjoittaa.
Näyteikkunan
merkitys
Alfredo Di Stefano on jäänyt tuntemattomimmaksi huippupelaajista, vaikka hänet valittiin 11 vuotta sitten Euroopan kaikkien aikojen parhaaksi pelaajaksi. Di Stefano syntyi Argentiinassa, mutta loi maineensa Espanjan Real Madridissa. Di Stefano oli loistava maalintekijä, mutta touhusi ympäri kenttää.
Di Stefano olisi tunnetumpi ja ehkä arvostetumpi, jos hän olisi saanut mahdollisuuden kamppailla maailmanmestaruuksista. MM-kisat ovat yhä edelleenkin jalkapalloilijoiden kirkkain näyteikkuna. Di Stefano pelasi kolmessa eri maajoukkueessa (Argentiina, Kolumbia ja Espanja), mutta sai hienoimmat pokaalinsa seuratasolla. Real Madridissa Di Stefano voitti viisi Euroopan cupia peräkkäisinä vuosina 1955-60.
Puhtaasti eurooppalaissyntyisistä pelaajista Cryuff ja Beckenbauer ovat jättäneet nimensä isoimmin kirjaimin historiaan. Molempien kulta-aika oli 1970-luvulla. Cryuff oli Hollannin totaalisen jalkapallon suuri kapellimestari, Beckenbauer puolestaan kehitti Länsi-Saksan ja Bayern Münchenin riveissä itsestään ensimmäisen nousevan liberon.
Sekä Cruyff että Beckenbauer olivat henkisesti joukkueensa dominoivia pelaajia. Cryuffilla oli loistava pelinlukutaito. Beckenbauerilla oli kyky ja taito tehdä itsestään näkyvä - en usko, että hän muuten olisi niin korkealla kaikkien aikojen listoilla, Kuusela näkee.
Taiteilijoiden
valtakunta
Maailman kaikkien aikojen parhaimmiksi arvostetut pelaajat ovat lähes poikkeuksetta hyökkäyspään pelaajia. Sen lisäksi, että he ovat hyökkääviä pelaajia, he ovat suurimmaksi osaksi jalkapallotaitelijoita, teknisiä taitureita.
Henkilökohtainen taito tekee pelaajasta muita paremman, työntekijöitä ei näissä äänestyksissä muisteta. Mutta tämähän se on jalkapallon tarkoitus - näiden taiteilijoiden vuoksi yleisö on aina tullut katsomoon. Esimerkiksi Lothar Matthäusta en vertaisi missään vaiheessa suurimpiin taiteilijoihin, Kuusela innostuu.
Parhaita kehutaan jatkuvasti. Se voi luoda parhaille harhakuvitelmia: Pelé uskoi vielä 45-vuotiaana pystyvänsä pelaamaan Brasilian riveissä vuoden 1986 MM-kisoissa - jos hän saisi kuukauden aikaa harjoitella.
Entä jos Pelé olisi syntynyt esimerkiksi kolmekymmentä vuotta myöhemmin? Mitä näkisimme Etelä-Korean ja Japanin kisoissa?
Pelé olisi Pelé vielä tänäkin päivänä, Kuusela uskoo.