EU:n maatalouspolitiikan väliuudistus ei ollut niin ankara isku Suomelle kuin pelättiin. Vaikeuksia on silti edessä. Kotimaassa pitää löytää sopu kansallisista tukitoimista.
Viljelijäjärjestö MTK:n puheenjohtaja Michael Hornborg antoi torstaina maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle Brysselin maatalousneuvottelujen tuloksesta arvosanan 8+. Kun etujärjestö ei luonteensa vuoksi voi koskaan osoittaa erityistä tyytyväisyyttä, tuottajajärjestön pomon arviota voi pitää jopa kehuna.
EU:n maatalouden "terveystarkastukseksi" kutsuttu uudistus ei kohtele suomalaistuottajia hellästi, mutta ei lyö tuhoisasti lekallakaan. Anttila on tullut Suomessa tunnetuksi taitavana neuvottelijana; avuista on varmaan hyötyä Brysselissäkin.
Tärkein osoitus tästä on se, että Suomessa voidaan lähivuosina jatkaa tuotantoon sidotun tuen maksamista viljelijöille. Sitä voi sopimuksen Suomea koskevan erityislausekkeen perusteella olla kymmenen prosenttia kaikesta maksettavasta EU-tuesta. Samoin Suomen EU-tukien kokonaismäärä säilyy nykyisellä tasolla, noin 570 miljoonassa eurossa vuodessa.
Brysselissä torstain vastaisena yönä kokoon puristettua ratkaisua voi lukea myös siten, että Suomen erityisolot tunnustetaan EU:ssa edelleen. Näin pitää ollakin. Se oli perusajatuksena jo silloin kun Suomea ja suomalaisviljelijöitä taivuteltiin unionin jäsenyyden taakse puolitoista vuosikymmentä sitten.
Unionin ministerit sopivat nyt maatalouspolitiikan päälinjoista vuoteen 2013 asti. Tuotantoon sidottujen tukien ohella Suomelle vaikeimpia neuvottelukysymyksiä olivat maidon kiintiöjärjestelmästä luopumisen aiheuttamat ongelmat. Kiintiöt siirtyvät lopullisesti historiaan 2015.
Kun tarjonta unionin alueella sen jälkeen kasvaa, siitä todennäköisesti seuraa, että hinnat laskevat ja kannattavuus heikkenee Suomessa.
Näkymä on vakava etenkin niin sanotun maito-Suomen eli Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta. Sopeutumisaikaa onneksi vielä on, vaikka kiintiöjärjestelmää höllennetäänkin tästä eteenpäin vuosittain.
Kehnosti viime aikoina kannattanut naudanlihan tuotanto voi jatkua Suomessa ainakin sen perusteella, että Brysselin ratkaisu sallii maksaa tuotantoon sidottuja tukia. Käytännössä tuotantosuunnan kannattavuus ratkeaa kuitenkin sen perusteella, millaisia kansallisia toimia on luvassa.
Tärkkelysperunan tuotannon näkymät ovat juuri nyt uhanalaisimmat. Sen kohdalla tuotantoon sidottu EU-tuki päättyy 2012. Tuotannon jatkuminen riippuu käytännössä siitä, millaisia kansallisia järjestelyjä saadaan nyt rakennetuksi. Huoltovarmuudenkin kannalta tärkeän tuotteen kotimaisen tuotannon tuskin annetaan loppua. Siitä suomalaiset veronmaksajatkin voivat jonkin verran maksaa.
Ainakin tämän hallituskauden aikana kotimaisista tuista on jo lupauskin. Hallitusohjelman mukaan "EU:n tuki- ja markkinapolitiikan muutoksissa turvataan, ettei viljelijöille aiheudu tulonmenetyksiä". Toisessa kohdassa luvataan jopa varmistaa tulojen nousu.
Näistä vakuutteluista huolimatta viljelijät eivät voi jäädä vain odottamaan, että jos Bryssel pettää hallitus pelastaa. Alan on tästä eteenkin päin pakko etsiä omia, tuottavuutta ja kannattavuutta kohottavia ratkaisuja. Mitään uutta se ei ole.
Maailmanlaajuisesti suomalaisen ruoantuotannon pitkän jakson näkymät ovat hyvät. Ilmastonmuutos todennäköisesti kohentaa Suomen tuotanto-oloja, eikä ruoan kysyntä maailmalla ainakaan vähene. Suomalaisen ruoan vahvuutena on sen hyvä laatu. Sitä mielikuvaa pitäisi maailmalla entisestään kirkastaa.