Brittituristeja kuljettava matkustajakone joutuu tekemään pakkolaskun Lapin erämaahan. Pakkasta on 30 astetta. Laskeutumispaikka sijaitsee tiettömässä erämaassa. Lähimpään pelastuslaitoksen yksikköön on pitkä matka, samoin sairaalaan.
Kuvitteellinen tilanne antaa hyvän siitä, millaisissa olosuhteissa mahdollisessa suuronnettomuudessa joudutaan toimimaan Suomen harvaan asutuilla alueilla. Jotta toimet olisivat mahdollisimman tehokkaita, tarvitaan hyvät suunnitelmat sekä koulutettu ja harjoitettu pelastajajoukko.
Siinä raamit, joiden pohjalta on lähdetty etsimään kansainvälisen yhteistyön kautta malleja pelastusvalmiuksien kehittämiseksi. Suomen osalta projektia vetää Työterveyslaitoksen Oulun toimipiste.
Syksyllä alkaneen EU-hankkeen lankoja vedettiin ensimmäistä kertaa yhteen kansainvälisen partnerijoukon kokouksessa Oulussa. CoSafe-hankkeessa on mukana toimijoita Suomen lisäksi Ruotsista, Islannista ja Skotlannista. Toiminta-alue käsittää myös laajoja alueita Norjasta, Irlannista sekä koko Grönlannin. Hanketta johdetaan Uumajasta Ruotsista.
Kolme uhkakuvaa
Lähtökohtana pelastustoimien suunnittelussa on kolme uhkakuvaa, joista yksi on juuri lento-onnettomuus. Muita ovat laiva- ja bussionnettomuudet. Tarkoitus on koota yhteen näkemyksiä ja toimintatapoja, joista eri maiden pelastusorganisaatiot voivat ottaa oppia, tutkimusinsinööri Kirsi Jussila Työterveyslaitokselta sanoo. Raja-alueiden osalta tutkitaan edellytyksiä rajat ylittävään yhteistyöhön.
Pelastustöiden onnistumiseen harvaan asutuilla alueilla vaikuttavat muun muassa pitkät etäisyydet, henkilöstön riittävyys, kalusto, välineet, kuten myös sääolosuhteet. "Merellä ongelmana voi olla vaikkapa se, että uhrit joutuvat olemaan pitkään veden varassa. Voi kestää kauan ennen kuin heidät saadaan kuljetettua sairaalaan."
Yksi kysymys on, kuinka saada huippuosaajia nopeasti onnettomuuspaikalle. Siihen vaikuttavat esimerkiksi työvuorot ja lomat. "Suuronnettomuus on iso hallinnollinen operaatio jossa tarvitaan osaamista, ettei tilanne riistäydy käsistä", Jussila muistuttaa.
Suuronnettomuuksia sattuu melko harvoin. On kuitenkin tärkeää, että on olemassa mahdollisimman hyvä valmius kohdata vakava tilanne, Jussila korostaa. Lisäksi onnettomuusvaara kasvaa kaiken aikaa muun muassa lisääntyvän turismin ja merenkulun myötä.
Projektin aikana kartoitetaan mahdollisia riskejä sekä pelastustoiminnan heikkouksia. Jussila kuitenkin huomauttaa, ettei kaikkia aukkokohtia pystytä kerralla paikkaamaan.
Koulutuksella ja harjoittelulla on keskeinen sija valmiuden parantamisessa. Suomessa pelastuslaitokset ja poliisi järjestävät aika ajoin suuronnettomuusharjoituksia. CoSafe-projektiväki haluaa olla jatkossa niissä mukana.
"Koulutus on koko ajan parantunut ja taso on hyvä. Nyt mietimme, mitä niihin voi lisätä suuronnettomuutta ajatellen. Muilla mailla voi olla sellaista tietoa, joka meiltä puuttuu, samoin kokemusta", Jussila sanoo.
Esimerkki koulutuksen ja harjoittelun tuloksista saatiin vuoden vaihteessa Rukalta, jossa hissiin loukkuun jääneiden laskettelijoiden pelastaminen onnistui hyvin.