Pelastettuja, Suomeen tulleita juutalaisia oli selvästi enemmän kuin julkisuudessa on tähän mennessä tiedetty. Valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion torstaina julkistetun kirjan Holokaustilta pelastetut -kirjan mukaan Suomessa pelastuneiden juutalaisten määrä kohoaa arviolta 500 henkilöön.
Rautkallio uskoo, että määrää saattaa edelleen nousta, kun selvitystyö jatkuu. Seuraavana ovat vuorossa ulkomaalaisviraston arkistot.
Rautkallio on jäljittänyt vuosien ajan asiakirjoja eri maiden arkistoista selvittääkseen ns. pelastamisen kysymystä. Hän hakee vastauksia siihen, miksi juuri Suomi ainoana kansallissosialistisen Saksan liittolaisena välttyi holokaustilta ja miten on mahdollista, että lukuisat juutalaispakolaiset saivat turvapaikan Suomesta.
Rautkallion tutkimuksessa Suomeen tulleiden juutalaisten määrät ovat lähteistä riippuen kovin erilaisia. Ongelma luetteloinnissa johtuu niiden käyttötarkoituksesta ja siitä, että viranomaisilla ei ole ollut tarkoitustakaan laatia juutalaispakolaisista minkäänlaista yhtenäistä luetteloa.
"Oleellista on, ettei mitään väitettyä juutalaisluetteloa ole olemassakaan", Rautkallio sanoo.
Ruotsiin lähettäviksi aiotuista 150 juutalaisen listasta vuodelta 1944 on paljon keskusteltu. "Mutta Ruotsihan ei ottanut vastaan näitä juutalaisia, jotka Suomi halusi maassamme olevilta saksalaisilta turvaan", Rautkallio muistuttaa.
Ongelmalliset lähteet
Myös Valtiollisen poliisin listoilla on puutteellisuuksia ja ristiriitaisia tietoja. Rautkallio havaitsi, että Keski-Euroopan juutalaispakolaisia tapaa Valpon asiakirjoissa ja sellaisissa yhteyksissä, joilla ei ole mitään tekemistä itse pakolaiskysymyksen kanssa.
Jotkut juutalaispakolaiset olivat näiden merkintöjen mukaan syyllistyneet vakoiluun, omaisuusrikoksiin, kavalluksiin, salakuljetukseen, säännöstelymääräysten rikkomuksiin tms.
Rautkallio painottaa, että suurin osa niistä juutalaisista, jotka olivat saapuneet Suomeen vuonna 1938, olivat maassa turvallisesti vielä keväällä 1944.
Toisenlainen lähteiden ongelma koskee sodanjälkeisen kommunistijohtoisen Valpon toimia juutalaispakolaisia koskevien tietojen laatimisessa. Niitä käytettiin Turun hovioikeudessa sodanajan Valpon päällikköä vastaan aloitetussa oikeudenkäynnissä vuonna 1948. Valpon esittämät jäljennökset ovat osoittautuneet Valpon itsensä muokkaamiksi asiakirjoiksi.
Tiivis kumppanuus
Mielenkiintoista Rautkallion mielestä se, että Helsingin juutalainen seurakunta ja valtiollinen poliisi olivat tiiviissä yhteistyössä. Tätä kirjoittaja pitää uutena näkökulmana keskustelussa, jota on tähän mennessä käyty Suomessa.
Seurakunta esimerkiksi vastaanotti maahantulopyyntöjä ja välitti niistä tietoa Valpolle. Valpo ja juutalaisseurakunta tekivät yhteistyötä myös juutalaispakolaisten siirtämiseksi Ruotsiin.
"Juutalainen seurakunta kiitteli Suomen viranomaisia heidän toiminnastaan. Valtiolliset viranomaiset Suomessa toimivat sodan aikana aivan legitiimisti, eikä mitään vastakkainasettelua ollut."
Rautkallio korostaa, ettei hän ole löytänyt dokumenttia siitä, vaatiko Saksa Suomen juutalaiset kokonaan luovutettaviksi. Ainoa mitä tiedetään on, että SS-koneiston päällikkö Heinrich Himmler keskusteli Suomen juutalaisista pääministeri J. W. Rangnellin kanssa lomamatkallaan Suomessa. Tätä tukee Ragnellin oma kertomus ja herroja seuranneen Valpon väen raportti.
Uutena tietona Rautkallio mainitsee mm. marsalkka Mannerheimiin liittyvää jatkosodan aikaista materiaalia. Mannerheimin huhtikuussa 1943 Sveitsiin tehdyn matkalta paljastuu mm., että Saksan tiedustelu Sicherheitsdienst organisoi vierailun, mutta Mannerheim tapasi Sveitsissä Himmlerin tieten myös amerikkalaisia diplomaattiedustajia. Asia liittyi Himmlerin pyrkimyksiin erillisrauhaan pääsemiseksi länsivaltojen kanssa.
Poliittisen historian dosenttina Tampereen yliopistossa työskentelevä Rautkallio tekee lähtöä nyt Yhdysvaltoihin. Matka liittyy nyt julkistettua teosta hieman laajemman version kääntämisestä englanniksi.