MM-kisojen lehdistökeskuksen pöydällä lojuu suomalainen urheilun erikoislehti. Jo puolitoista viikkoa vanhan aviisin kiiltävässä kannessa hymyilee tuttu mies. Siinä on Kalajoen Junkkarien kuuluisin kasvatti - ja ytimekäs otsikko.
Pelastaja.
Jussi Jokisen piti olla Saksassa Leijonien pelastaja. Vancouverin olympialaisista rannalle jäänyt NHL-tähti tuli Kölniin maalintekijän mandaatilla. Kun MM-kisoissa on pelattu neljä ottelua, löytyy laitahyökkääjän maalisarakkeesta pyöreä nolla.
Nollaputken pituus venyy jo kuuteen otteluun, jos mukaan otetaan ennen MM-kisoja pelatut Ruotsin EM-turnauksen ottelut. Ei ihme, että Jokisen hymy on ollut viime päivinä aavistuksen väkinäinen.
Pelastaja kaipaa nyt pelastusta. Maalien muodossa.
Aina kannattaa pitää mielessä vanha totuus. Maailma on erilainen maalintekijän silmin.
Moni kiekkokuluttaja muistaa yhä Jarkko Varvion, joka voitti vuonna 1992 MM-kisojen maalikuninkuuden. Kun Varvio oli pieni, saattoi Ilves-juniori murjottaa joukkueensa voittopelien jälkeen pitkään, ellei ollut itse onnistunut maalinteossa.
Myös jalkapalloilija Mikael Forssell elää maaleistaan. "Jos Mikael ei tee maalia, hän ei ole tyytyväinen, vaikka oma joukkue voittaisi. Hänen mielestään on parempi, jos ottelu päättyy 3-3 ja Mikael tekee kolme maalia", luonnehtii Forssellin tunteva Erkka V. Lehtola.
Varvio oli maalintekijä. Forssell on maalintekijä - kuten myös Jussi Jokinen.
Jokinen on myös joukkuepelaaja. Hyökkääjä korosti Valko-Venäjän kaaduttua, että niin kauan kuin oma joukkue voittaa, on sama kuka maalit tekee.
Totta. Mutta jos Suomi aikoo mennä MM-kisoissa päätyyn asti, tarvitsee Leijonat myös ja ennen kaikkea Jokisen maaleja.
Jokisen taidot eivät ole kadonneet mihinkään. Kukaan ei viimeistele NHL:n runkosarjassa 30 maalia pelkällä tuurilla.
Jotta jumiutunut hana aukeaa maanantai-iltana, kaipaa Jokinen vain ripauksen rentoutta ja tipallisen tuuria.
Ja kenties uudet ketjukaverit.
Suomen tehottomuus on juuri nyt kuuma puheenaihe. Mutta jos tarkastelee yhden osa-alueen - toki tärkeän - sijasta kokonaisuutta, näyttää Leijonien menestysnäkymä valoisalta.
Maalinteon vaikeutta ihmeteltäessä unohtui, että Suomi pelasi Valko-Venäjä-ottelun viimeisen 20-minuuttisen erittäin kypsästi. Vielä viime keväänä Mihail Grabovski pyöritteli Suomen puolustusta mielensä mukaan, mutta perjantaina Toronton NHL-mies näytti tavalliselta rivipelaajalta - jopa huonolta.
Jukka Jalosen maalivahtipeluutuksesta ei kannata puhua tässä vaiheessa mitään.
Oli logiikkaa tai ei, vuoroveto näyttää toimivan. Pekka Rinne oli perjantaina kuin Saksan rautatieyhtiö Deutsche Bahn. Luotettava ja aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.