Eurooppa olisi helvetti EU-komission nykyisen puheenjohtajan, portugalilaisen José Manuel Barroson jatkaessa ja Britannian entisen pääministerin Tony Blairin tullessa presidentiksi. Tästä helvetistä olisi leikki kaukana.
Näin rajun tulevaisuuden maalaa arvostetun brittiläisen Financial Times -lehden kolumnisti Wolfgang Münchau maanantaisessa kolumnissaan. Hän runttaa monella eri argumentilla Blairin nousun EU:n presidentiksi.
Münchaun mielestä tehtävään tarvitaan henkilö, joka on halukas ja kyvykäs paukuttamaan päitä yhteen. Sitä Blair ei ole.
Sen sijaan hän nostaa esiin yhden nimen: Paavo Lipposen.
"Olen kuullut, että poliittiset ystävät ovat lähestyneet Paavo Lipposta, Suomen edellistä pääministeriä. Hän voisi olla parempi vaihtoehto", Münchau kirjoittaa.
Taas kerran Lipposen nimi nousee - näkyvästikin - esiin Suomen rajojen ulkopuolelta.
Kotimaan poliittisissa ympyröissä ei puhuta Lipposesta ja hänen mahdollisuuksistaan, saati ajamisestaan EU:n korkealle paikalle paljon mitään.
Meillä keskitytään hokemaan sitä, että nykyiselle laajentumiskomissaari Olli Rehnille tavoitellaan uudesta komissiota entistä painavampaa salkkua. Rehnistä haluttaisiin EU:n ulkoministeri.
Silti demareiden tuore europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ei esiintynyt mitään Lipposen pikkupiikana viime sunnuntain Kalevassa sanoessaan, että Suomen kannattaa tarjota entistä pääministeriään ja eduskunnan ex-puhemiestä Paavo Lipposta EU:n presidentiksi.
Jaakonsaari torjui tiukasti sen, että lobbaamalla Lipposta Suomi vaarantaisi Rehnin mahdollisuudet nykyistä raskaampaan salkkuun. Tätä kokoomuksen europarlamentaarikko Ville Itälä painotti, kun sanoi, ettei Suomen kannata tuhlata ruutia epävarmaan Lippos-hankkeeseen.
Missä on sanottu, että toinen hanke on toista epävarmempi?
Tosiasia on, että Lipposen nimi pyörii yhä useammissa spekulaatioissa EU:n presidentiksi. Auktoriteetti ja harkittu panos tiukan paikan tullen mainitaan hänen vahvuuksinaan EU-tuntemuksen ja -kiinnostuksen ohella.
Lipponen on nyt lyhyen ajan sisällä nostettu kaksi kertaa esiin myös Financial Timesin taholta. Lehti on yksi EU-asioita seuraavien tärkeimmistä lehdistä.
Viime viikolla lehden vastaava ulkomaantoimittaja Quentin Peel totesi Porissa SuomiAreenalla, että Lipponen sopisi presidentiksi. Blair ei hänen mukaansa ole riittävän kiinnostunut Euroopan asioista. Peelin mielestä olisi ainakin nautinnollista kuulla Lipposen harvasanaista puhetta, jota toimittajien revolverikysymykset eivät pysty keskeyttämään!
Mutta ei 68-vuotias Lipponen ole vain toimittajien "suosikkipoika."
Hänen nimensä nostivat ensin esiin EU-parlamentin ex-puhemies, irlantilainen Pat Cox ja Italian ex-pääministeri Romano Prodi. Nykyparlamentin sosialistiryhmän johtaja Martin Schultz ei liputa Blairille, mutta pitää Lipposta kelpo kandidaattina..
Tiettävästi ainakin Cox on ollut suoraan yhteydessä Lipposeen. Muitakin yhteydenottoja häneen on ollut.
Lipponen on todennut olevansa yhä kiinnostunut EU:sta. Presidenttiasiaa hän pitää ennenaikaisena, vaikka on jo jonkin aika opiskellut ranskaakin.
EU:lle perustetaan presidentin virka ensi vuoden alusta, jos Irlanti lokakuun kansanäänestyksessään hyväksyy Lissabonin sopimuksen. Presidentti johtaa sitten seuraavat kaksi ja puoli Eurooppa-neuvostoa eli EU:n huippukokouksia.
Juuri nyt on oikea aika aloittaa kunnon lobbaus kulisseissa, kun nimi jo pyörii karusellissa. Niin Suomen hallituksen kuin Lipposen itsensäkin pitää takoa silloin, kun rauta kuumenee. Lipponen pitää markkinoidakin monille EU:n nykyjohtajille.
Reilu viisi vuotta sitten Lipposelle, jonka nimi oli esillä komission puheenjohtajaksi ja silloinkin ulkomailla, ovet olivat auki joka paikkaan ja kaikki tuttuja. Hänellä oli EU:ssa vain yksi vihamies; Ruotsin silloinen pääministeri Göran Persson.
Nyt presidentin virka on tulossa sosialisteille. Tässä on pienen Suomen ja Lipposen sauma hyvänä kompromissiehdokkaana. Brittihallituksen tarjoama Blair ei kelpaa kaikille.
Komissaaripakkaa ei presidentin paikan tavoittelu sekoita. Se on eri kisa.
Rehn on hoitanut tehtävänsä erinomaisesti ja nauttii suurta arvostusta. Hänet tunnetaan myös Barroson hyvänä kaverina, joten siinä suhteessa pullat ovat hyvin uunissa. Yleisenä vähimmäisedellytyksenä vain pidetään, että ulkoministerillä pitää olla ministerikokemusta omassa maassaan.
Kun kummankin kisan - sekä presidentin viran että uusien komissaaripostien täytön - tulos on monimutkaista lehmänkauppaa, ei ainakaan ennakkoon pidä heittää pyyhettä kehään Suomesta.