Teemu Selänne tietää, mitä hän tekisi, jos hänellä olisi valta ja voima muuttaa jääkiekkoa miten vaan.
--?Jos tästä lajista haluaisi superhienon, panisin pelin neljällä neljää vastaan, mutta pitäisin kaukalon pienenä, Selänne sanoo.
--?Kun katsoo neljällä neljää vastaan peliä, se aukeaa aivan eri tavalla. Kaverit, joilla on vähän nopeammat jalat tai paremmat kädet, pääsevät oikeuksiinsa. Viidellä pystyy vielä sumputtamaan aika paljon ja pelaamaan silleen ikävästi, mutta neljällä neljää vastaan on vähän enemmän aikaa ja tilaa. Se on ihan sikamakeeta.
Pitkän uransa aikana Selänne on nähnyt NHL-kiekkoilun ja pelaajien muutokset.
--?Winnipegin aika (1992--96) oli uskomaton. Jääkiekko oli niin hyökkäysvoittoista, että se sopi minulle kuin nenä päähän ja oli hauskaa. Sitten joskus 1998 alettiin vain puolustamaan, Selänne muistelee.
Viime vuodet liigassa on yritetty luoda tilaa taitopelaajille ja hyökkäysvoittoisemmalle pelille.
--?Liiga yrittää kovasti, mutta kun miehet ovat tulleet isommiksi ja nopeammiksi, ja siihen otetaan vielä mukaan se mitä videot ja se teknologia ovat tuoneet, niin yllätysmahdollisuuksia ei enää ole, eikä maaleja tule liukuhihnalta kuten joskus ennen.
--?Idässä (itälohkossa) peli on avoimempaa. Siellä voi ottelussa tulla kymmenenkin kaksi yhtä vastaan -tilannetta. Lännessä jos tulee kaksi, se on maksimi.
Kariyan kanssa kemiat toimivat
Jos Selännettä pyytää poimimaan uran varrelta yhden pelikaverin, jonka kanssa ajatus on synkannut, se on uran ensimmäisen Anaheim-rupeaman ketjukaveri Paul Kariya, mutta muitakin nousee mieleen.
--?Paulin kanssa meidän kemiat olivat aivan käsittämättömät, mutta kyllä tämän toisen Anaheimin keikan aikana oltiin Stanley cupin aikaan Andy McDonaldin ja Chris Kunitzin kanssa aika kova kolmikko, ja tietysti Scott Niedermayer oli iso osa sen ryhmän menestystä, Selänne sanoo.
--?Kaikissa joukkueissa, joissa ole pelannut, on ollut hienoa kavereita. Winnipegissä oli Phil Housley, Aleksei Zhamov, Keith Tkachuk ja tietysti Teppo (Numminen), joka oli isona apuna minulle. Coloradossa minulla oli vaihtoaitiossa aitiopaikka katsella, kun Joe Sakic, Peter Forsberg ja kumppanit pelasivat. Olen joskus sanonutkin, että olisipa vielä ollut hodari ja jokunen olut, niin olisi ollut vielä hauskempaa, Selänne muistelee polvivaivan kiusaamaa kautta.
--?San Josessa oli huikeita pelikavereita, ja nyt viime aikoina on ollut kiva nähdä Ryan Getzlafin, Corey Perryn ja Bobby Ryanin nousu huipulle.
Kuluvalla kaudella Selänteen ja Saku Koivun yhteistyöltä odotettiin paljon. Kummankin loukkaantumiset ovat kuitenkin sotkeneet yhteistyön hioutumista. Myös hyökkäysvitjan kolmas lenkki on vaihtanut taajaan.
--?Ajoittain on pelattu tosin hyvin, mutta hirveä trafiikki siinä on käynyt, kuka on vasemmalla (laidalla) ollut. Kaikki on mennyt ykköskentän mukaan, kun se ei ole toiminut, apua on haettu kakkoskentästä, ja se on vaikuttanut meidän peliin, Selänne sanoo.