Kuinka rakennetaan Euroopan kentillä menestyvä jalkapallojoukkue? Resepti: kerää tukku hyviä ulkomaalaispelaajia ja ripottele sekaan muutamia parhaimpia kotimaisia.
Kun Liverpool ja AC Milan kohtasivat keskiviikkoiltana Istanbulissa mestarien liigan finaalissa, oli molemmissa joukkueissa kentällä enemmän ulkomaalaispelaajia kuin oman maan voimia.
Kauden aikana esimerkiksi Liverpoolin mestarien liigassa pelaamista minuuteista peräti 71,1 prosenttia oli ulkomaalaisten tahkoamia. 16 neljännesvälieriin selviytyneestä joukkueesta vain neljällä - Portolla, Manchester Unitedilla, Lyonilla ja Juventuksella - pelasi enemmän kotimaisia pelaajia kuin vierastyöläisiä.
"Kansalaisuus ei ratkaise. Ihan sama vaikka pelaaja tulisi kuusta, jos hän on tarpeeksi hyvä ja seuralle hyödyllinen", Suomen maajoukkueen entinen päävalmentaja Martti Kuusela kiteyttää.
Joukkueiden kannattajat myöntävät, että "oman maan pojista" koottu joukkue olisi mukavampi kuin ulkomaalaislegioona, mutta menestys tukkii terävimmätkin suut.
Todellisuudessa hyvin harva joukkue voi edes haaveilla omilla voimilla pärjäämisestä. Seurojen akatemiat tuottavat parhaimmillaankin vain silloin tällöin huippupelaajan omaan käyttöön.
"Rikkaat seurat voivat ostaa nykyään pelaajia ympäri maailmaa. Esimerkiksi Afrikka ja nyt myös Aasia tuottavat valtavasti huippuja. Argentiinan ja Brasilian taloudellinen tilanne ei riitä omien pelaajien pitämiseen kotimaassa", Kuusela listaa.
Pelkästään
ulkomaalaisia
Reilun vuosikymmenen kestänyt kehitys on näkynyt selvimmin Englannissa. Aikoinaan Englannin liiga oli linnake, jossa pärjäsivät - ja johon pääsivät - vain harvat ulkomaalaispelaajat.
Nyt esimerkiksi Liverpoolissa, Chelseassa ja Arsenalissa on vain muutama brittipelaaja avauskokoonpanossa. Yhtälö on helppo: ulkomaalaispelaaja on keskimäärin taitavampi, taktisesti valveutuneempi ja halvempi kuin perusbritti.
"Englantilaiset heräsivät, kun esimerkiksi Arsene Wenger tuli Arsenalin manageriksi. Uskon silti, että Englannin akatemioiden taso paranee ja joidenkin vuosien kuluttua kotimaisuusaste nousee. Tuskin se kuitenkaan nousee 50 prosentin paremmalle puolelle", tiiviisti kansainvälistä jalkapalloa seuraava Kuusela ounastelee.
Wenger joutui helmikuussa puolustuskannalle. Manageri ei kelpuuttanut Arsenalin 16 miehen kokoonpanoon liigaottelussa Crystal Palacea vastaan yhtään brittipelaajaa. Mestarien liigassakin vain Ashley Cole ja Sol Campbell ovat pelanneet vakituisesti.
"Minä en katso ihmisten passeja, vaan pelaajien taitoa ja asennetta", Wenger vetosi.
Ammattilaispelaajien liiton johtaja Gordon Taylor oli kauhuissaan tilanteesta. Hänen mukaansa tällä menolla Englanti ei voita koskaan enää maajoukkueena mitään.
"Saavatko meidän tulevaisuuden tähtemme niitä mahdollisuuksia, joita he tarvitsevat kehittyäkseen? Wenger tekee tietysti vain työtään, enkä ole kriittinen häntä kohtaan", Taylor pohti.
Uefan säännöt
muuttumassa
Miten Suomessa otettaisiin vastaan joukkue, jossa olisi vain yksi kotimainen pelaaja?
"Olisimme mielissämme, jos seura menisi pitkälle Euroopan kentillä. Oikeasti Suomeen saadaan harvoin sellaisia pelaajia, joista on joukkueelle todellista hyötyä", Kuusela heittää.
"Suomalaiset tuntien sellaisesta joukkueesta heräisi tietenkin keskustelua. Meillä jalkapallokeskustelu on kuitenkin pientä: muissa maissa parlamentti joutuisi antamaan selityksiä asiasta."
Euroopan jalkapalloliitto Uefa on jo kiinnittänyt huomiota seurojen omavaraisuusasteeseen. Tulevaisuudessa Euroopan kentillä pelaavassa joukkueessa pitää olla tietty määrä pelaajia, jotka ovat kasvaneet seurassa kolme vuotta ikävuosien 15-21 välillä.
Säännössä on tietenkin lupaavan pelaajan mentävä reikä.
Rikas huippuseura voi hankkia nuoren jalkapalloilijan mistä maailmankolkasta tahansa ja tarvittaessa kustantaa koko perheen elämisen uudessa paikassa.