Kohta se taas alkaa: Maailman parhaita urheilijoita kokoontuu Kiinaan antamaan kaikkensa päästäkseen nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin. Miljardit ihmiset seuraavat olympiamoton muuttumista sekunnin sadasosiksi, senteiksi ja muiksi mittayksiköiksi.
Sormituntuma on kuitenkin, että keväisten Tiibetin levottomuuksien kovaotteinen tukahduttaminen toi Pekingin olympiakisoihin astian makua. Kisakuume ei ole korkealla. Tästä huolimatta juuri näitä kisoja pitää seurata tavanomaistakin tarkemmin, muista kuin urheilullisista syistä.
Päitä on pölkyllä paljon. Kisaisännät antoivat höveleitä lupauksia, ja urheilupomot antoivat kisat Kiinalle niidenkin perusteella. Poliitikot eivät sano unohtavansa Kiinan ihmisoikeusloukkauksia. Kisojen jälkeen voi sitten arvioida, puhuttiinko tosissaan vai lämpimikseen.
Pekingin kesäkisat ovat pitkään aikaan olympiahistorian poliittisimmat. Sitten Moskovan 1980 boikotti- ja Los Angelesin 1984 vastaboikottikisojen politiikka on pysytellyt etäällä universumin urheilukisoista. Ateenassa 2004 politisoitumisen vaara oli lähellä, mutta onneksi terrorismin kuokkavieraat pysyivät poissa.
Kiina yritti saada olympiakisoja jo 1990-luvulla, mutta maailman muisti ei ollut niin lyhyt, että Tiananmenin vuoden 1989 verilöyly olisi unohdettu. Kiinaa onnisti viimein 2001. Kansainvälinen olympiakomitea KOK otti täydestä esimerkiksi Kiinan lupauksen, että ulkomaiset tiedotusvälineet voivat raportoida kisoista vapaasti. KOK:n silloinen jäsen Dick Pound on kertonut kisat halunneiden kiinalaisten antaneen ymmärtää, että antamalla kisat KOK auttaisi Kiinaa edistymään ihmisoikeuskysymyksissä.
Kun tällaisia lupauksia on kerran annettu, niiden toteutumista pitää valvoa. Olisi kuitenkin iloinen yllätys, jos näin tekisivät muutkin kuin tiedotusvälineet ja ihmisoikeusjärjestöt. Valtiot pitävät huolta kansallisista eduistaan, ja KOK rahastaa kisasponsorit ja tv-yhtiöt. Ja kun näin käy, Kiina voi pyyhkiä lupauksillaan pöytää. Tämä kyynisyys osoittautuu toivottavasti vääräksi.
Ulkomaisten tiedotusvälineiden toimintaedellytyksiä on toki parannettu "ruhtinaallisesti" sallimalla haastattelujen teko ilman virallista lupaa. Lievennys on kuitenkin vieraskorea, sillä se on voimassa vain kisojen aattona ja aikana. Se ei koske Kiinan omia tiedotusvälineitä. Presidentti Hu Jintao sanoi kesäkuussa, että Kiinan tiedotusvälineiden tulee kisaraportoinnissaan "pitää yllä tiukkaa propagandakuria".
Mitä on kisojen myöntämisen jälkeen itse asiassa tapahtunut? On sanottu, että kommunistipuolueen ote on vain kiristynyt. Erilaiset raportit kertovat, että ulkomaisen median toimintaa on häiritty kutakuinkin entiseen tapaan. Ihmisoikeuksien loukkaukset ovat jatkuneet vähintäänkin vanhaan malliin.
Tiibetin levottomuuksien aikana maailmalla noussut protestiaalto taittui äkkiä ja typistyi muutamien valtiojohtajien ilmoituksiksi boikotoida kisojen avajaisia. Kiina tylsytti arvostelulta terää aloittamalla todennäköisimmin vain silmänlumeeksi neuvottelut Tiibetin autonomiamielisten kanssa. Loputkin kovien otteiden herättämästä antipatiasta suli tuhoisan maanjäristyksen myötä.
Luvassa on järjestelyjensä puolesta varmasti viimeisen päälle onnistuvat kisat. Kisaturistien, arvovieraiden ja tiedotusvälineiden ei pitäisi tämän antaa hämätä itseään. Pohjimmiltaan Kiina on yhä yhden puolueen rautaisesti hallitsema, kansalaisiaan vahtiva ja heidän oikeuksiaan rajoittava valtio. Todellisuus mahtavien kisakulissien, pilvenpiirtäjien ja mahtipontisen juhlahumun takana on karu. Ulkopuolinen arvostelu on maailmanvallaksi nousevalle Kiinalle tietysti ärsyttävää kärpästen surinaa.
Suomen olympiakomitean kisoihin kutsuma pääministeri Matti Vanhanen kyllä uskotteli keväällä, että kisojen aikana olisi mahdollista käydä poliittisia keskusteluja. Eri asia on, suostuuko Kiina niitä edes käymään, tuskin. Toivon mukaan Vanhanen sitten kertoo, millaisia keskusteluja hän onnistui käymään.
Turvajärjestelyt on tietysti kiristetty huippuunsa. Niitä on perusteltu terrorismin uhalla - se on tosin myös kätevä tekosyy. Lehtitietojen mukaan Pekingin olympiastadionin lähelle on sijoitettu maasta ilmaan -ohjuspattereita. Pohjois-Korean vastaista rajaa vahditaan entistäkin tarkemmin. Mielenosoitukset sallitaan niille varatuissa puistoissa. Hyvä kuitenkin, että sallitaan.
Jos haluaa aavistuksen, mitä kisoista kerrotaan Kiinassa, kannattaa katsoa Kiinan olympiakomitean verkkosivuja osoitteessa http://en.olympic.cn/ Jos ei halua lukea yltiöpropagandaa, sivuilla ei kannata käydä.
Kiinan julkisivun kiillottamiseksi on siis tehty kaikki. Luvassa on kultaa - ja katinkultaa.