Tahkokankaan näytelmäkerho esittää Pekka Töpöhännän Tahkokankaan palvelukeskuksessa (Kiilakiventie 5) perjantaina 31.8. kello 15.
Töpöhäntä nähdään valtakunnallisilla kehitysvammaisten kulttuuripäivillä Pieksämäellä 8.-9.9.
Monni on niin ilkeä, että Kissankulman väki tekee hänelle kepposen: Monnille juotetaan tonkallinen koiran pissaa!
Tahkokankaan näytelmäkerho on värittänyt Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntää omilla ideoillaan. Ryhmä valmistautuu juuri nyt ensi-iltaan ja edustamaan Oulua valtakunnallisilla kehitysvammaisten kulttuuripäivillä Pieksämäellä.
"Pekka Töpöhäntä tulee tähän kaupunkiin eka kertaa ja kysyy toisilta, missä Rottakuja on. Tämä kertoo siitä ajasta kun Pekka Töpöhäntää kiusataan ja pilkataan, koska sillä on niin lyhyt häntä. Siihen tämä tarina perustuukin", kertoo Töpöhäntää esittävä Mika Kukkohovi.
"Minä olen tässä se konna. Kun Pekka Töpöhäntää kiusataan, se on aivan kuin koulukiusausta. Mutta paha saa palkkansa", jatkaa Monni eli Asta Koskinen.
Ryhmällä on jo kauan ollut toiveissa esittää Niskavuoren Heta, mutta nyt päädyttiin kuitenkin Pekka Töpöhäntään.
Tämä tarina on totta
Pekka Töpöhäntä on koskettava kertomus lyhythäntäisestä kissasta, jota kiusataan erilaisuutensa takia. Näytelmä on näpäytys ihmisille, jotka suhtautuvat kehitysvammaisiin niin kuin Monnin jengi Pekka Töpöhäntään.
"Se on väärin, jos sanotaan että Pulla on Pulla ja muut eivät ole mitään, tyhjää, niin kuin eivät olisi olemassakaan", analysoi Metsäkulman Murrea esittävä Antti Sarkkinen.
"Minusta on kiva, että saa näytellä ja esiintyä kaikitten kanssa. Se on hauskinta, mitä olen koskaan tehnyt. Minä rakastan näyttelemistä ja jatkan kuolemaan saakka. En keskeytä tätä koskaan", kertoo pyörätuolissa istuva Tuula Hiltunen.
Valtakunnallisille kehitysvammaisten kulttuuripäiville ryhmällä on selkeä viesti.
"Tämä tarina on totta!" toteaa Maija Maitoparta alias Nina Mellenius.
"Haluamme saada muutkin innostumaan, antamaan arvoa ja huomaamaan, että kykenemme muuhunkin. Haluamme ammattilaisiksi näyttelijöiksi ja kehittää itseämme, että pystymme esiintymään yleisölle ja talon väelle", kertovat Hannu Nevala (Pulla), Seppo Siekkinen (Risto) ja Antti Sarkkinen.
"Tämmöinen näytelmä voitaisiin näytellä vaikka presidentinlinnassa, Tarja Haloselle", ehdottaa Nina Mellenius.
Maau! Miaau!
Tahkokankaan näytelmäkerhon kissat ovat tosi persoonallisia. Puvustaja Karin Korpi ja ohjaaja Irene Ristolainen eivät halunneet tehdä aikuisista lapsellisen näköisiä kissoja.
Siksi hahmot luotiin viitteellisesti kissoiksi hattuihin kiinnitettyjen korvien ja puseroiden alta roikkuvien häntien avulla.
Hännät ovat tärkeitä, sillä niillä korostetaan Pekka Töpöhännän poikkeavuutta.
Miltä tuntuu olla kissa?
"MAAU! MIAAU!" naukuvat kaikki kuorossa.
"Saa vähän rääpäistä toisia", tunnustaa Metsäkulman Murre.
"Koskettavaa tässä on myös Pekka Töpöhännän ja Maija Maitoparran rakkaus", sanovat Pekka ja Maija. Mika Kukkohovi ja Nina Mellenius ovatkin oikea aviopari.
Yhdessä ja lähekkäin
"Parhaimmillaan taiteen tekeminen lisää elämän mielekkyyttä. Onnistumisen tunteiden lisäksi se tarjoaa identiteetin, jossa yksilön mahdolliset ´puutteet´ tai ´heikkoudet´ muuttuvat vahvuudeksi", määrittelee taidehistorioitsija Arja Elovirta Vaalijalan kuntoutuskeskuksen taidekasvatuksesta julkaistussa uudessa kirjassa.
Samoin ajattelee Tahkokankaan näytelmäkerhoa alusta asti ohjannut Irene Ristolainen.
"Hirmu tärkeä asia on ensinnäkin jo se, että tehdään yhdessä, ryhmässä, ollaan lähekkäin. Ymmärtäisin näin, että näytelmäkerhossa voi ilmaista kaikkia tunteita. Se kasvattaa toisen ihmisen huomioonottamista", kertoo Irene Ristolainen.
"Täällä pystyy esiintymään ja antamaan kaikkensa", selittää näytelmäkerholainen Sarkkinen.
Ryhmälle on yhä suuri riemun aihe Oulun läänin taidetoimikunnan vuonna 2004 myöntämä taidetunnustus. Tunnustuksena ryhmälle järjestettiin viime syksynä Romeo ja Julia -teatterikurssi.
"Oli ihanaa olla linnanneidon puvussa!" huokaa Riitta Kokko.