Suomen Olympiakomitean (OK) taustalla olevan Suomen Olympiayhdistys ry:n säännöissä yhdistyksen tarkoitukseksi on kirjattu "päättää ja huolehtia Suomen osanotosta olympiakisoihin sekä valvoa, että kansainvälisen Olympiakomitean sääntöjä noudatetaan Suomessa".
Ateenan olympialaisissa urheili 53 suomalaista. Homma hoidettu?
Ei aivan, sillä koti-Suomeen joukkue tuli historiallisen heikon tuloksen kanssa: kultamitali jäi voittamatta, suomalaisten oli tyytyminen kahteen hopeaan ja maiden välisessä kisassa Suomi valui alemmas kuin kertaakaan aikaisemmin (62.).
Perinteisen kaavan mukaan viimeisen vastuun kisakunnosta kantaa urheilija itse ja hänen henkilökohtainen valmentajansa. Suomalaisten epäonnistuminen oli kuitenkin niin laajaa, ettei kaiken sysääminen pelkästään urheilijoiden ja valmentajien harteille riitä.
Sopisiko vastuunkantajaksi suomalaisen olympiaurheilun edunvalvoja Olympiakomitea ja sen ylin johto?
Olympiakomitean puheenjohtaja Tapani Ilkka ei syty ajatukselle. Hän muistuttaa olympiakomitean ja urheilun lajiliittojen välisestä "pyhästä työnajosta".
"Olympiakomitea ei valmenna ketään.Se on lajiliittojen reviiriä. OK:n vastuulla on auttaminen, koordinointi ja tukeminen", Ilkka sanoo ja välttelee osoittamasta itseään tai ketään muutakaan syyttävällä sormella.
Ilkan mukaan OK on hoitanut hommansa. Se on pystynyt lisäämään huippu-urheilulle jakamaansa tukea. Viime olympiadin aikana sen kautta on kulkenut vuosittain reilu 3,5 miljoonaa euroa valmennustukea ja muuta apua huippu-urheilulle.
Ilkka hymähtää, että voi ottaa henkilökohtaiseen piikkiinsä kisatuloksesta yhden pistesijan. Olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola on valmis kantamaan puheenjohtajaa reilumman taakan.
"Jos asioita halutaan yksinkertaistaa, niin minä nostan käteni reippaasti pystyyn. Minä otan vastuun", Ateenassa joukkueen johtajana toiminut Niemi-Nikkola sanoo.
Viisi miljoonaa
vastuunkantajaa
"Pyhän työjaon" mukaan vastuunkantajat löytyvät siis sieltä, missä on tehty haalarihommat: valmennettu ja urheiltu.
Suomen joukkueessa oli urheilijoita yhdestätoista lajiliitosta. Mitalin kantaan iskivät vain ammunta ja paini. Näppejään jäivät nuolemaan muiden muassa ennen Ateenaa joka kerta mitalille yltäneet yleisurheilijat.
Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Ilkka Kanerva ottaa vastuunkantajan roolin vastaan, tosin kollegiaalisesti.
"Vastuu on kaikkien yhdessä: liiton johtajien, virkailijoiden, valmentajien ja urheilijoiden. On epä-älyllistä väittää, että tulos on yhdestä ihmisestä kiinni", Kanerva sanoo.
Kanervaa on Ateenan jälkeen kehotettu katsomaan peiliin ja tekemään johtopäätöksensä. Mies ei ole kuitenkaan rustaamassa eropapereita itselleen eikä kenellekään muullekaan.
"Urheiluliitossa ei ole sellainen kulttuuri, että annetaan vastoinkäymisten hetkellä omalle väelle kenkää. Tällaisessa tilanteessa pitää tukea ja kannustaa - ja tietysti käydä analyyttistä keskustelua tuloksen taustoista", Kanerva sanoo.
Myös Uimaliiton puheenjohtaja Pekka Aaltonen marssiin yhteisvastuullisuuden leveän selän taakse.
"Vastuu on kollegiaalinen: opetusministeriö, Olympiakomitea, OK:n hallitus ja sen puheenjohtaja sekä lajiliitot", Aaltonen luettelee ja antaa saman tien synninpäästön sikariportaalle.
"Sillä, ketä istuu OK:n hallituksessa ja kuka sitä johtaa, ei oikeastaan ole vaikutusta kisoissa menestymiseen tai menestymättömyyteen."
Vastuun jakamisessa Kanervaa ja Aaltosta paremmaksi panee Jousiampujainliiton puheenjohtaja Pirkka Elovirta. Hän laittaa vastuuseen koko Suomen kansan.
Armolliset
urheilujohtajat
Ateena oli päätepiste neljän vuoden olympiadille. Se oli päätepiste myös nykyiselle Olympiakomitean puheenjohtajistolle sekä hallitukselle. Seuraavan nelivuotiskauden johtajat valitaan marraskuun puolivälissä.
Suomalaiset urheilujohtajat ovat armollista väkeä. Ateenan kehnosta tuloksesta huolimatta vain muutama Kalevan tavoittamista olympialajiliittojen johtajista vaatii päitä pölkylle ja johdon uusimista.
"Syitä muutoksiin on. Henkilökysymyksiin otan kantaa vasta, kun nähdään, keitä on ehdolla esimerkiksi puheenjohtajan tehtävään", Suomen Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen sanoo.
"OK:n johdossa on ehdottomasti syitä henkilövaihdoksiin, jotka eivät rajoitu pelkästään puheenjohtajan vaihtamiseen", on puolestaan Suomen Pyöräilyunionin puheenjohtajan Henry Sundbergin mielipide.
Pääosa urheilujohtajista on sillä kannalla, että henkilökysymysten miettimisen aika on siinä vaiheessa, kun kaikki puheenjohtajan postille halukkaat ovat ilmoittautuneet. Tässä vaiheessa myös asioiden ruotiminen on oleellisempaa kuin nimillä pallottelu.
"Tästä hetkestä lokakuun puoliväliin tulee keskittyä asioihin", Hiihtoliiton puheenjohtaja Seppo Rehunen sanoo ja lisää omat ehtonsa uuden puheenjohtajan valinnalle, mikäli sellainen tulee ajankohtaiseksi.
Rehusen mukaan puheenjohtajan on edustettava lajia, joka takoo menestystä - siis mielellään yksilölajeja, vielä mieluummin talvilajeja ja kaikista mieluimmin hiihtolajeja.
"On perusteltu syy harkita, että OK:n puheenjohtaja tausta heijastelisi suomalaisen huippu-urheilun menestystä nykyistä paremmin", hän sanoo.