Klassinen peikonlehti pitää pintansa vihersisustuksessa erityisesti kirjavalehtisenä ja jättikokoisena versiona. Halutuimmat huonekasvit ovat enimmäkseen niitä, joita on totuttu näkemään mummoloissa.
- Niistä saatetaan maksaa ihan uskomattomia summia, sanoo puheenjohtaja Paula Heino-Linnahalme Huonekasviseurasta.
- Jopa 50-60 euroa yhden tai kahden lehden pistokkaasta.
Julkisista tiloista tuttua jättipeikonlehteä on välillä vaikea löytää kaupoista. Ja joskus tavallista peikonlehteä myydään jättipeikonlehtenä, joko huijaustarkoituksessa tai tietämättömyyden vuoksi.
- Taimissa on pieniä eroja, Heino-Linnahalme sanoo.
Kasvitreffejä ja ruukkuralleja
Vihersisustaminen on kasvattanut suosiotaan jo muutaman vuoden ajan. Huonekasvit-nimisessä Facebook-ryhmässä on yli 30 000 jäsentä. He vertailevat kasvejaan, vaihtelevat pistokkaita ja pyytävät vinkkejä ongelmatilanteisiin.
- Viherkasvit palasivat pitkän kliinisen ja graafisen mustavalkosisustuskauden vastaiskuna, sanoo sisustusstailisti Susanna Vento.
- Kodeista haluttiin jälleen kodikkaita keitaita ja persoonallisia levähdyspaikkoja.
Vento ja Riikka Kantinkoski ovat julkaisseet viherkasveista kirjan nimeltä Green Home Book. Siinä annetaan hoito-ohjeita yleisimmille huonekasveille ja näytetään, miten kasvit voi kotona asetella esille. Parin viime vuoden aikana on julkaistu kasa muitakin huonekasvioppaita.
Harrastuksen suosiosta kertoo myös se, että Facebookin Huonekasvit-ryhmän pohjalta on syntynyt rekisteröity yhdistys Huonekasviseura. Se on toiminut nyt reilun vuoden verran.
- Olemme järjestäneet kasvitreffejä, ruukkurallin, kursseja ja luentoja, listaa puheenjohtaja Heino-Linnahalme.
Yhdistys julkaisee omaa lehteään Peikonlehteä. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää kaikkea kasviesittelyistä asiantuntija-artikkeleihin. Jokaisessa numerossa on yksi julkkishaastattelu, jossa tunnettu henkilö kertoo suhteestaan huonekasveihin.
- Seuraavassa lehdessä haastatellaan Seela Sellaa, Heino-Linnahalme kertoo.
Kukkivat kasvit tulevat
Osa kasviharrastajista keräilee erityisesti vanhoja perinnekasveja - mieluiten sellaisia, joiden emokasvi on yli 50-vuotias.
- Voi olla vaikkapa kiinanruusu, jonka emokasvi on 1930-luvulta, Heino-Linnahalme kertoo.
SisustusstailistiVento arvioi, että viherintoilu kehittyy runsaiden leikkokukka-asetelmien, kukkivien kasvien ja hyötyviherkasvien suuntaan. Esimerkiksi sitruspuut kiinnostavat.
- Myös rosmariini on kaunis pikkupuu, Heino-Linnahalme vinkkaa.