Maallikolle kaikki on selvää: kumparelaskua rajumpaa lajia polville ja selälle ei voi olla. Urheilijat tulevat kuoppaista rinnettä alas hirvittävällä vauhdilla ja tekevät matkalla kaksi ilmavaa hyppyä.
Freestylen lajipäällikkö Marko Mustonen tuhahtaa käsitykselle.
"Ei tämä ole raju laji, jos kaikki on kohdallaan. Taitava laskija tulee nimen omaan rinteen alas pehmeästi. Vaikka harjoittelussa tehdään vaikeita juttuja, itse suorituksen tavoitteena on laskea pehmeästi ja puhtaasti", Mustonen selvittää.
Suomen joukkueessa on kuitenkin esimerkiksi pahasta selkävammasta kärsinyt Janne Lahtela sekä kaksi polvileikkausta läpikäynyt Sami Mustonen.
"Se on urheilijan elämää, oli laji mikä tahansa. Ei tämä ole yhtään sen loukkaantumisherkempi laji kuin vaikkapa jalkapallo."
Lajipäällikkö Mustonen korostaa, että virheet kostautuvat samalla tavalla kuin muissakin lajeissa.
"Laji itsessään ei riko polvia ja selkiä. Ei, vaikka alas tullaan 40 kilometrin tuntivauhtia ja sekunnissa on kolme neljä käännöstä."
Yksi menestysmaista
Suomi on ollut vuosikymmenen ajan yksi miesten kumparelaskun menestysmaista. Torinon kisoihin Suomella on asettaa rinteeseen joukkoa olympiavoittajaa ja maailmanmestaria myöten.
Suomen joukkueesta Janne Lahtela, Sami Mustonen ja Mikko Ronkainen kuuluvat niiden laskijoiden joukkoon, jotka ovat mitalisuosikkeja myös Sauze d´Oulxin olympiarinteessä. Tapio Luusuan tilalle noussut Juuso Lahtela hakee vielä kokemusta suurista kekkereistä.
Laji ei siis tapa, mutta kisasysteemi on raaka. Karsinnan ja finaalin alkamisajoissa on väliä vain kolme ja puoli tuntia.
"Yksi päivä ja se on siinä. Ei ole viestiä, ei lyhyttä tai pitkää matkaa: on vain yksi kisa. Eipä mitään, systeemi on sama kuin maailmancupissa", Marko Mustonen alleviivaa.
Kymmenen ehdokasta
Ouluun kotiutunut Ronkainen voitti maailmanmestaruudet sekä 2001 että 2003. Siinä välissä Salt Lake Cityn olympialaiset toivat kahdeksannen sijan, joten Ronkaisella on kova lataus Torinossa.
"Arvokisoissa ylipäätään henkinen lataus nousee. Tulosta ei saa kuitenkaan miettiä liikaa", Ronkainen laskee.
Ronkainen yrittää olla ajattelematta, että hänen olisi pakko saada nyt MM-kultien rinnalle olympiamitali.
"Onhan noita mitaleja. Salt Lake Cityssä minusta ehkä huomasi, että olen ensimmäisissä olympialaisissani. Silloin kulta oli tavoite - ja on se nytkin mahdollinen", Oulun yliopistossa opiskeleva Ronkainen näkee.
Laskijan mielestä mitalista kamppailee kaikkiaan kymmenkunta laskijaa. Ronkainen aikoo luoda tiukkaan päivään ensin kokonaislatauksen, jonka jälkeen hän etenee lasku kerrallaan.
"Karsinnassa ei kannata varmistella, mutta fiksu lasku riittää. Sähäkkä lasku, vaikeat hypyt ja luonnollisen kova vauhti", Ronkainen kuvailee.