Pedro Hie­ta­sen ura pol­kais­tiin käyn­tiin Jy­väs­ky­läs­sä – "Mi­nul­la oli haitari mes­sis­sä ja puoli metriä pitkät hiuk­set, näytin varmaan aika ran­kal­ta"

Muusikko Pedro Hietanen täyttää 70 vuotta, mutta ei juhli merkkipäiviään.

Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Muusikko Pedro Hietanen aloitti yhteistyön M.A. Nummisen kanssa Jyväskylän Sokokselta. Ystävyys Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa alkoi Velipuolikuusta.

Pedro Hietanen pistäytyi rahapulassa Love Recordsin konttorilla 1970-luvun lopulla. Wigwam-muusikon keikkakalenteri oli tyhjä, kun hän törmäsi toimistolla artistipersoona M.A. Nummiseen. Hän vinkkasi Nummiselle osaavansa soittaa haitaria, jos tämä joskus tarvitsisi säestäjän tuuraajaa.

Kului viikkoja, ja M.A. kilautti. Duon ensiesitys olisi Jyväskylän Sokoksella: neljä puolen tunnin keikkaa päivän mittaan.

– Minulla oli haitari messissä ja puoli metriä pitkät hiukset. Näytin varmaan aika rankalta, Hietanen muistelee.

Pedro oli aivan ihmeissään, kun Jyväskylään mentiin lentokoneella eestaas, ja Numminen oli järjestänyt päivähotellin, jossa levättiin esitysten välillä.

– Tämä oli suurenmoista, ja sitä paitsi palkkio oli vieläpä erittäin hyvä. Tästä alkoi yhteinen taival.

Duo läksi myös Ruotsiin ja Saksaan, joissa suksee häkellytti Pedron. Repertuaari oli laaja: vanhasta jatsista filosofisiin teksteihin, Schubertin liedeistä tangoon. Klubien lisäksi Pedro sirmakoi M.A:n kanssa kirjallisuustapahtumissa ja filosofikongresseissa. Numminen lauloi ja tarinoitsi yleisölle erikoiseen tapaansa kunkin kohdemaan kielellä.

– Kun esiintyminen alkoi, viiden minuutin kuluttua jengi oli myyty. Ei tarvinnut välttämättä edes soittaa mitään.

Kaksikon yhteistyötä on nyt jatkunut jo runsaat 40 vuotta.

Heikki-poika oppi haitarinsoiton äidiltään alta kouluikäisenä. Musiikin ihmelapsi osallistui Kymenlaakson kulttuurikilpailuihin voittaen ne kaikki ja pääsi televisioonkin. Äiti opetti iskelmät, valssit ja sota-ajan rallit, ja poika meni pianotunneille. Teini-iässä hänen piti anoa nimismieheltä lupaa voidakseen soittaa alaikäisenä tanssiravintoloissa.

1970-luvun taitteessa hänet hamuttiin Pepe Willbergin Paradise-bändiin, jonka sointia värittivät puhaltimet ja neliääninen laulu.

– Soitin keikoilla infernaalisia urkusooloja, ja se ehkä herätti Wigwam-yhtyeen muusikoiden huomion.

Hän sai kutsun suomiprogen vientibändiin ja hankki viulukoneen ja syntetisaattorin.

Pedro esiintyi Wigwamin Nuclear Nightclub -albumin julkistuskeikalla Lontoon Hyde Parkissa ja kiertueilla Britanniassa sekä Manner-Euroopassa. Wigujen lento alkoi kuitenkin hyytyä, kun seuraava LP ei myynyt, kaikki bändiläiset eivät halunneet muuttaa Englantiin ja punk syrjäytti progen.

Pedro löysi 1980-luvulla Pirkka-Pekka Peteliuksesta hengenheimolaisen toimiessaan Ylen sketsisarjan Velipuolikuun kapellimestarina. Pedro sovitti Muistan sua Elaine -tunnarihitin ja muita lystikkäitä fokstrotteja, jotka koomikkotähti P-P lauloi olohuoneisiin.

– Meistä tuli hyviä kavereita heti. Selvisi myös, kuinka samanlaista huumorintajumme on.

Hietanen on tehnyt tukun albumeja Pedro’s Heavy Gentlemen -studiokokoonpanolla vaihtuvin solistein. Joka levylle on koottu musiikillisia ja kielellisiä kontrasteja.

– Ideaa kuvastaa venäläinen kappale Huopikkaat, jonka skånelainen Peps Persson lauloi suomeksi reggaena.

Mies ei ole tehnyt levyjä vähään aikaan, mutta studiotyöskentely on jatkunut elokuvamusiikin säveltämisenä muun muassa Jörn Donnerin ohjaustöihin.

Pedro on tehnyt näyttelijä Ritva Oksasen kanssa suosittuja teatteriesityksiä kohta 16 vuotta putkeen.

– Ritva on loistava tyyppi. Syksyksi teemme Aleksanterin teatteriin esityksen nimeltä Rakasta minut vahvaksi, jossa on monologeja, runoja ja lauluja.

Pedro Hietasen viikset alkoivat kasvaa 16–17-vuotiaana. Hän kertoo ”jarrujen” olleen nenän alla siitä lähtien.

– Ei niitä nyt enää oikein voi poiskaan ajaa, ihmiset saisivat sydänhalvauksen, hän naurahtaa.

Kun mies muutti 1960-luvun lopulla Helsinkiin, hän sai viiksiensä ansiosta muusikko Dave Lindholmilta hellittely-nimen Pedro. Tästä siunautui yllättävää hyötyä vuosia myöhemmin.

Hietanen oli ristimänimensä tähden törmännyt ärsyttävään seikkaan: ulkomaiset keikkajärjestäjät ja hotellien henkilökunta kirjoittivat nimen usein väärin.

– He osasivat jotenkin kirjoittaa Hietasen oikein, mutta Heikki oli aivan liian vaikea.

M.A. Numminen kuunteli aisaparinsa murhetta ja tiedusteli, onko tällä käyttökelpoista kutsumanimeä. Hietanen vastasi, ettei Hessun lisäksi ole, paitsi että Dave käyttää itsepintaisesti Pedro-nimeä.

Se kelpuutettiin. Mutta ilmeni uusi pulma. Managerit lähettelivät lentolippuja Pedro Hietasen nimellä, mikä taas ei täsmännyt passitietoihin.

Mies marssi turhautuneena kirkkoherranvirastoon ja kysyi, saisiko lisänimen.

– Virkailija kysyi, että tähänkö ensimmäiseksi. Sanoin, että kyllä.

Näin hänestä tuli Pedro Heikki Kalevi Hietanen.

Pedro Hietanen tapasi Pirkka-Pekka Peteliuksen ensi kertaa Velipuolikuun tekijäkaartin miitingissä 1980-luvun alussa. Tuottaja Kari Kyrönseppä oli kutsunut Pedron kapellimestariksi viihdeohjelmaan, josta sukeutui P-P:n läpimurto televisiokoomikkona.

Kun ohjelman suosio ampaisi yläviistoon, kaksikko sukkuloi vuoden 1984 juhannuksena helikopterilla keikkapaikalta toiselle. Pedro säesti, kun Petelius lauloi Muistan sua Elainea ja esitti sketsihahmojaan.

– P-P oli Fylli-täti, Fakiiri Kronblom ja vaikka mitä, Pedro muistaa.

Kuinka siinä vieressä pokka piti?

– Eihän se pidäkään. Mauri Anteron (M.A. Numminen) kanssa pokka pysyy paremmin, siinä pystyy keskittymään toisella lailla.

Parivaljakon keskinäinen hauskanpito johti myös yhteisten radiosketsiohjelmien (1986–) jatkumoon, jolla on yhä vannoutunut ihailijapiiri.

Yömyöhissä Pedron juontajahahmo Heikki haastattelee P-P:n loihtimia erikoisia persoonia.

Monet radiosketsien teemailtojen nimet kuvaavat niiden pidäkkeetöntä, improvisointiin nojaavaa hulluttelua: Karvaspartakiadit, EY-henkinen vainajien toivekonsertti ja Freoninkierrätysiltamat Gumbostrandissa. Ohjelmat on julkaistu Serpien kylässä -nimisinä kokoelmalevyinä.

Parivaljakon edellisestä radio-sketsiohjelmasta on nyt vierähtänyt useita vuosia.

– Mutta me ollaan tehty varastoon niitä – meillä on nauhalla ainakin pari kolme tuntia. Ne on tehty P-P:n mökillä. Ihan samaa menoa.

Petelius äänestettiin eduskuntaan vastikään, joten yhteisiä musiikki- ja huumoriprojekteja ei ole nyt näköpiirissä. Pedro kertoo aavistaneensa, että hänen ystävänsä yltää Arkadianmäelle, kun tämä asettui ehdokkaaksi.

– P-P:llä on kaikki valmiudet olla kansanedustaja, ja uskon, että hän pärjää eduskunnassa.