"Tärkeää on vapaus. Suomessa voi mennä mihin vain", hymyilee ranskalainen erä- ja luonto-opas Sabrina Logeais, 29.
Logeais on asunut Suomessa nyt kahdeksan vuotta ja niistä viisi viimeisintä Kainuussa. Luonnon vetovoima sai ranskalaisen nuoren naisen etsimään töitä Suomen itärajalta.
Synnyinkaupunki Limoges sijaitsee Limousinin maakunnassa, 400 kilometriä Pariisista etelään. Kaupunkilaiselämä tuntui lukion päättäneeltä vieraalta ja kiinnostus luontoa kohtaan oli suuri. Ensiksi Sabrina Sabrina Logeais kävi paikallisessa ammattikoulussa luonto-ohjaajan koulutuksen. Kanadassa vietetyn harjoitteluajan jälkeen alkoi kypsyä ajatus englannin kielen oppimisesta ja työkokemuksen saamisesta jostakin Pohjoismaasta.
Ratkaisu löytyi Euroopan unionin nuorten vapaaehtoisohjelman kautta, jossa unioni vastaa vapaaehtoistyöntekijän kuluista ja maksaa heille pientä taskurahaa. Kun Sabrina Logeais kyseli vapaaehtoistyön paikkaa eri maista, vastasi Metsäkartanon nuorisokeskus Suomesta - ja yllättäen ranskaksi.
Suomeen Sabrina Logeais tuli elokuussa 1998. Vuoden kuluttua alkoi erä- ja luonto-opaskoulutus kiinnostaa, mutta kielen oppiminen arvelutti. Vastauksena oli Kurun Metsäoppilaitoksessa järjestetty kymmenen kuukauden kansainvälinen koulutus, joka antoi myös mahdollisuuden hakea Suomesta työpaikkaa.
Itärajalle ja erityisesti Kuhmon seudulle Sabrina Logeais´n toi luonto, erityisesti metsät ja pedot.
Irrottautuminen perheestä oli kuitenkin vaikeaa.
"Vanhempieni kanssa kävimme paljon keskusteluja, he eivät olisi millään päästäneet, eivätkä oikein uskoneet minun jäävän Suomeen. Nyt perhe on jo pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että asun täällä kaukana, luonnon keskellä," toteaa Sabrina.
"Olen viihtynyt hyvin Suomessa. Vaikka kulttuuri on erilainen, ihmisissä ei juuri eroa ole," kertoo Sabrina, joka ei viihdy kaupungeissa. Suomen valttikortti on vapaus liikkua maaseudulla, se on hänelle tärkeää.
Perusranskalainen suhtautuu luontoon varauksella, arvelee Sabrina Logeais. Ranskalaisissa istuu hänen mielestään pelko siitä, että muut luonnossa liikkujat ovat uhka tai vaara. "Tämä on mielikuva: ranskalainen kokee luonnossa liikkumisen vaarallisena. Suomalaiselle taas liikkuminen on luontevaa", arvioi Sabrina Logeais.
Suomen pääimagoiksi hän mieltää luonnon ja kulttuurin. Kuhmossa Sabrina Logeais on opastanut erityisesti karhunkatseluretkillä, joissa asetutaan tarkkailukojuun koko yön ajaksi. Lisäksi matkailijat hakevat aktiviteetteina erilaisia asioita, kuten kanoottiretkiä. Toisaalta hieman iäkkäämpiä kiinnostaa maastossa näkyvä kulttuuriperinne, kuten uitto- ja tervakanavat sekä kirkot ja historia yleisemminkin.
Suomen imagoa Ranskassa hän pitää luontoon perustuvana. Ranskassa väkeä on paljon ja rauhaa on vaikea löytää. Suomeen tulevat matkailijat hämmästyvät rauhasta ja hiljaisuudesta. Joskus hiljaisuus jopa pelottaa turisteja.
Katolisena hän kokee lähestyvän pääsisäisen tärkeänä juhlana. Verrattaessa juhlanviettotapoja Suomessa ja Ranskassa löydämmekin useita eroja. Esimerkiksi palmusunnuntaihin täällä kuuluvaa virpomista ei Ranskassa tunneta. Kiirastorstaina Ranskan katoliset käyvät kirkossa muistellen Jeesuksen kärsimyshistoriaa ja pääsiäissunnuntaina kokoonnutaan kirkonmenojen jälkeen koteihin sukulounaille.
Pääsiäisaamuna lapset juoksevat etsimään suklaamunia puutarhasta. Tarina kertoo, että kirkonkellot menevät pitkäperjantaina Roomaan ja palaavat sunnuntaina munien kanssa. Kaupungeissa järjestetään nykyisin myös suklaamunien etsintä-tapahtumia perheille.
"Täällä Suomessa se ei lumen keskellä taida onnistua", nauraa Sabrina Logeais.
Sabrina Logeais työskentelee Leader+-rahoitteisessa kansainvälistymisprojektissa Kainuun Naisyrittäjyys Leaderissa. Monta rautaa on kuitenkin tulessa, sillä samalla hän käy Kajaanin matkailuopaskurssia ja suorittaa myös kansainvälistä jousimetsästyskurssin Helsingissä. Jousimetsästyksen peruskurssi antaa hänelle teoreettisen pohjan sekä suomalaisen että kookkaamman riistan metsästämiseen.
Suomalaiset tavatkin ovat hänelle jo tulleet tutuiksi. "Ranskalaiset tavat ovat jo alkaneet unohtua", Sabrina Logeais nauraa ja jatkaa, että metsällä ollessa ei välttämättä huomaa seurata edes kaikkia juhlapäiviä. Erämaaihmiselle luonto on tärkein elementti.