Karhukannan kasvu näyttää olevan tasaantumassa. Karhun vähimmäiskanta oli viime vuoden lopulla 850 eläintä. Susi puolestaan runsastui viime vuoden aikana, ja niitä esiintyi vähintään 130–150.
Pysyvästi Suomen alueella asustelevia susia oli 80–100 yksilöä. Koko maan todennäköiset petokannat ovat kuitenkin näitä suurempia.
Ahmakannassa ei ollut havaittavissa lisääntymistä. Suomessa esiintyi vähintään 115 ahmaa, joista kolmasosa liikuskeli myös valtakunnanrajojen ulkopuolella.
Ilveskanta näyttäisi hienokseltaan runsastuneen. Vähimmäiskanta oli 855 yksilöä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) arvioi vuosittain suurpetojen runsauden ja lisääntymistuoton.
RKTL:n suurpetotutkimus tuottaa arviot kantojen vähimmäiskoosta ja todennäköisestä koosta. Vähimmäiskanta ilmaisee arvion petomäärästä, joka alueella vähintään elää.
Todennäköinen kanta sisältää myös arvion todennäköisistä muttei aivan varmoista petoyksilöistä. Arvio todennäköisestä kannasta on siten suurempi ja vähemmän varma kuin arvio vähimmäiskannasta.
Petojen esiintyminen keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle eli Kymen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun (pl. poronhoitoalue) riistanhoitopiireihin. Siellä esiintyi karhuista 41, susista 77, ahmoista 30 ja ilveksistä 30 prosenttia. Susien keskittyminen oli aiempaakin selkeämpää.
Poronhoitoalueella eli karhukannastamme noin 21, susista 8, ahmoista noin 56 ja ilveksistä 6 prosenttia Poronhoitoalueen ilveskanta on hieman vahvistumassa.
