Vuotuinen Paliskuntain yhdistyksen poroparlamentti kesän alussa terävöitti näkemyksiäni porotalouden nykyvaiheesta ja tulevaisuudesta.
Porotaloudessa on kyse osin perinnetaloudesta, osin luontaistaloudesta, maaseudun liitännäistaloudesta tai sitten vain pelkästään porotaloudesta. Yhtä kaikki - yksi polttava ongelma on nimittäin sama myös merikalastukselle.
Se ongelma on petopolitiikka.
Maalla pedot ja merellä räjähdysmäisesti lisääntyneet hylkeet aiheuttavat valtavat tappiot luontaistalouden harjoittajille. Yltiöpäisyyksiin kasvanut uhanalaisten "suojelu" merellä ja maalla on uhka poro- ja kalataloudelle.
Vuodesta 2006 petokantojen räjähdysmäinen kasvu on syönyt koko porotalouden kannattavuutta.
Poromiehille maksetut petokorvaukset kompensoivat menetyksiä, mutta ne eivät huomioi ammatinharjoittajan kokonaistappiota. Vasahävikistä saadut korvaukset ovat oikean suuntainen ele, mutta jos tapetusta porosta ei jää mitään, siitä ei saa myöskään korvauksia.
Kemin-Sompion paliskunnan alueelta löytyy vuosittain raatoja 200 - 300. Teuraslukujen putoaminen noin kymmenestä tuhannesta viiteentuhanteen viiteensataan osoittaa, kuinka suuren tappion petokannan kasvu aiheuttaa porotaloudelle.
Kainuussa koko elinkeino on loppumassa ja peurakanta on romahtanut.
Surkein tilanne poromiehillä on Halla-Hossa-Näljänkä-alueella. Takavuosina sieltä tuli teurasporoja noin 2500, mutta nykyisin 150. Samalla seudulla metsäpeurakannan supistumisesta ollaan huolissaan. Koko poronhoitoalueella petojen saaliiksi joutuu erään arvioin mukaan noin neljännes poroista.
Nykyisellään poronlihamarkkinoiden sanotaan vetävän hyvin, mutta jalostamoilta puutuu lihaa. Kaikki saatavissa oleva liha voitaisiin jalostaa ja myydä. Jalostuselinkeino siis aliarvioidaan Suomessa pahasti. Meillä on varaa näköjään syöttää hyvää, puhtaassa luonnossa kasvatettua fileetä petojen suuhun ennemmin kuin tuoda sitä ruokapöytään ja vientiin.
Petojen vaikutus työllisyyteen ja koko kansantalouteen on päästetty käsistä. Petokannan räjähdysmäinen kasvu on tapahtunut vuoden 2006 jälkeen. Poromiehet olisivat tyytyväisiä, jos petokanta saataisiin vuotta 2006 edeltäneelle tasolle.
Viime aikoina on kantautunut myös huolestuttavia uutisia pihapiirien lähellä tepastelevista karhuista. Petokannan kasvusta ei saa syyllistää porokarjan omistajaa, elinkeinon harjoittajaa siis.
Hylkeet syövät siikaa, silakkaa, muikkua, lohta ja taimenta. Saaliit ovat romahtaneet niin, ettei meillä ole koko maassa enää kuuttasataa ammattikalastajaa, vaikka ammattikalastajan statuksen edellyttämää pyyntimäärääkin on vuosien varrella laskettu.
Suomalaisen kalan osuus ruokakalasta on pudonnut reiluun kuudesosaan. Hylje on peto vailla luontaista vihollista ja petostatusta.
Särkikalakantojen räjähdysmäinen kasvu siedetään ja hylkeensietokorvauksia maksetaan. Särkikaloista on alettu kirjoitella positiivisia juttuja, ja uusia ruokareseptejä kehitetään.
Merestä loppuva arvokalakanta ei näytä huolettavan oikeastaan ketään virkamiestä, kalastajia kyllä siitäkin edestä.
Puolassa tapahtuva lohen liikakalastus merellä jo onneksi myönnetään EU:n tasolla. Perämeren lohisaaliit ovatkin kutistuneet olemattomiin samaan aikaan ja pohjoisen lohijokiin odotellaan nousulohta - tuleeko sitä?
Sisävesistöjen huono kunto ja hoitokalastuskin muodostavat uhan sisävesien kalakannoille. Huolestuttavaa on se, että hoitokalastukset ja järvien kunnostamiset eivät näytä tuottavan tulosta rahallisesta panostuksesta huolimatta.
Olisiko aika paneutua ilmiöön nimeltä "vesistöjen sisäinen kuormitus", kun ulkoisen kuormituksen vähentäminen ei näytäkään odotuksista huolimatta parantavan vesistöjen kuntoa toivotulla tavalla.
Vesistöjen kuormittuneisuus on sekä ulkoista että sisäistä kuormitusta, joita molempia voidaan hoitaa.
Sisäistä kuormitusta voidaan vähentää ravintoketjukunnostuksella, jota myös hoitokalastukseksi sanotaan.