Tosielämässä kävi toisin: paha voitti hyvän. Niin siinä vain pääsi tapahtumaan, että pieni Suomen valtio joutui osaksi Ilmestyskirjan pedon valtakuntaa. Niinhän meille kerrottiin ennen Euroopan unioniin liittymistä.
Nyt 2000-luvun arjessa on vain kovin vaikea muistaa, että elämme maassa, jonka johtoon siirtyy vielä itse antikristus. Jonkun pitäisi vielä ratkaista, kuka se on. Ikuinen arvoitus, pedon luku 666, sopii tulevaan johtajamme, kuten valistuksesta muistamme. Euroopan unionin vastustajat arvailivat vuoroin paavia, vuoroin vapaamuurareita. Olisiko se sittenkin puheenjohtajamaaksi ryhtyvä Suomi?
Tämä kaikki kuultiin Suomen toisessa veljessodassa, niin sanotussa sisällissanasodassa. Taistelu oli kiivaimmillaan 1994. Tuolloin jokaisen täysikäisen tuli äänestämän EU:n puolesta tahi vastaan. Propaganda oli julmaa ja veristä.
Suomen sinivalkoisten puoli uhkasi, että kyllä-ääni johtaa koko kansan kiirastuleen ja vähintään pedon suuhun. Euroopan tähtisilmien taistelujoukot puolestaan lupasivat kyllä-äänelle kaikkien satujen onnellisen lopun. Ääripäiden välissä oli vain tyhjää, mielipiteistä vapaaksi miinoitettua ei kenenkään maastoa. Keskustelu oli silloin kiellettyä. Tyhjää, pelkkää tyhjää oli miehen mieli tuona suurena päivänä, kun vaaliuurnat aukesivat. Puiseen laatikkoon oli jätettävä oma painava sanansa. Valitako taivas vai tuonela, talouskasvu vai ikuinen lama?
Tyhjänä paperi putosikin ja putoaisi edelleen. Ei kansalta pidä liian vaikeita mennä kyselemään. Kyllä-äänet voittivat ja tähtisilmien joukot saivat onnelansa. Nyt meillä siis on työtä, rahaa ja tulevaisuutta vaikka turkkilaisille jaettavaksi.
Vastustajien puoli vetäytyi sissiasemiin, josta se lähettää harvenevan tahtiin lentolehtispommejaan. Niissä kerrotaan vanhoista kirjoituksista ja pohditaan, milloin jokaisen otsaan ja oikeaan käsivarteen laitetaan pedon merkki. Unionissa on oltu kuin pikkupirut toistakymmentä vuotta, mutta toistaiseksi otsaan on ilmestynyt vasta jääkiekon iskemä arpi.
Kyllähän peto on tietysti kyntensä näyttänytkin ja kohdellut kansalaisiaan ankarasti. Se on antanut määräyksiä ja kieltoja ja haastanut kokonaisia valtioita oikeuteen. Numerosarja ei vaan millään täsmää mihinkään. Vaikka niitä kuutosia kuinka pyörittelisi, luku jää aina vähän vajaaksi.
Pedon luku 666 piti olla johdettavissa EU:sta ja sen lipun tähdistä. Viisaat ovat esittäneet monenlaisia teorioita ja kaavoja, mutta keinotekoisia ovat ne kaikki.
Jospa EU:n vaikutus olikin etukäteen hieman ylimainostettua? Vieläkään eivät saksalaiset ole onnistuneet ampumaan meidän metsojamme sukupuuttoon. Jospa unioni onkin liian pieni petovaltioksi? Eihän antikristus pääsisi sen avulla hallitsemaan kuin muutamaa prosenttia kaikista ihmisistä.
Pedon luvun on sanottu olevan ihmisen luku. Ehkä peto on siis ihminen, ihmiskunta yleensä. Mistä muusta pedosta olisi yhtä lailla vaaraa ilmastolle, ympäristölle tai sille itselleen ja lajitovereilleen? Ihmispeto tuhonnee lopulta itsensäkin. EU taitaa olla vain kärppä karhun rinnalla. Ei kansalta pidä liian vaikeita mennä kyselemään.