Myllyojalaisen omakotitalon olohuoneessa raikaa haitari. Mikko Paakkolanvaara laulaa: "Kaukana jossain aavikolla, Nemesis!" Kappaleessa on trippaileva intro, vetävä bassokuvio ja junan lailla etenevä rumpukomppi. Melodiassa kuuluu itämaisia sävyjä.
Ei ihme, että Nemesis on valittu Trischloss-yhtyeen keikkasetin avauskappaleeksi, sehän on tarttuva kuin mikä.
"Sanat sopivat hyvin musiikkiin", kehuu koskettimia soittava Minna Karjalainen.
Ja millaiset sanat. Basisti Olli Paakkolanvaaran ja rumpali Joachim Viiden kirjoittama Nemesis voitti Pedon Huonoin sanoitus -kilpailun ylivoimaisesti 19 pisteellä. Jaossa oli yhteensä 24 pistettä.
"Olen jo kutsunut itseäni töissä palkituksi kirjailijaksi", Viide nauraa.
Huonoin sanoitus -kilpailussa Pedon esiraati poimi tuomariston arvioitavaksi kuusi sanoitusta. Ne piti laittaa järjestykseen ja pisteyttää sen mukaan yhdestä kuuteen.
Nemesis erottui selvästi joukosta. Kaksi tuomaria arvioi sen koko joukon huonoimmaksi. Myös tuuria oli mukana, sillä Pauli Hanhiniemi antoi pisteet arpomalla, ja Nemesis sai häneltäkin viisi pistettä.
"Oivallisen huono teksti", ylistää Elina Tihinen Nukun sanataidekoulusta. "Lyhyttä, iskevää, järjetöntä ja käsittämättömän huonoa", kehuu Veli Backman Huonon kirjallisuuden seurasta.
Nemesis oli myös sanataidekoulun Riikka Marttilan suosikki, mutta hän piti tekstiä niin hyvänä, että antoi vain kaksi pistettä.
"Nemesis on hullunkurisuudessaan todella ihanan mielenkiintoinen", Marttila perustelee.
Kisassa oli valttia, ettei voittajateksti avaudu lukijalle millään. Tokkopa edes tekijälle, Veli Backman epäilee. Mitä ihmettä jumalatar tekee kyborgien kanssa alasti aavikolla?
Itse asiassa sanoitus on aivan selvää pässinlihaa, jos vain tunnistaa innoittajan. Viiden ja Paakkolanvaaran muusa oli Albert Pyunin ohjaama kökkötoimintaelokuva Nemesis 4. Se saa internet movie databasessa katsojilta keskimäärin 1,7 tähteä kymmenestä. Elokuvan laadusta kertonee sekin, että Nemesis-sarjan kakkos- ja kolmososat ilmestyivät niin ikään vuonna 1995.
Viiden ja Paakkolanvaaran mukaan sanat summaavat koko elokuvan. Katselukokemus synnytti inspiraation, sanoituksen ja saman tien myös sävellyksen.
"Alettiin vain soittaa. Vuodatimme Ollin kanssa meidän sydänveremme siihen, sen hetken tunteet", Viide selittää.
Voiton salaisuus saattoikin piillä juuri siinä, ettei alkuperäinen tarkoitus ollut tehdä huonoa. Nemesis oli olemassa jo kauan ennen Pedon kilpailua.
Kisassa kävi ilmi, että huonon tekeminen ei ole helppoa. Huonon kirjallisuuden seuran Veli Backman harmittelee kilpailutekstien matalaa tasoa.
"Tekstejä vaivaa meille HKS:ssä tuttu ilmiö. Kirjoitetaan juttuja, joista kukaan ei piittaa ja arvellaan, että ne sitten ovat huonoja. Parhaimmillaankin tällaiset yritelmät ovat yleensä vain keskinkertaisia."
Huonon kirjallisuuden seuralla on motto: Vältä keskinkertaisuutta, ole reilusti huono. Backmanin mielestä Nemesis ponkaisee joukosta esiin "kuin kukka erämaasta".
Ei liene sattumaa, että Trischloss-yhtyeelläkin on motto: mikään idea ei ole liian huono toteutettavaksi. Itse asiassa yhtye lähetti Pedon kilpailuun puolenkymmentä tekstiä, joista jokainen olisi voinut voittaa, niin kummallisia ne ovat.
Nemesis-parivaljakko on muidenkin päättömyyksien takana, mutta ne ovat vain toinen puoli Trischlossin ohjelmistosta. Etenkin Hanna Kokkonen väsää tukuttain tekstejä, jotka on tarkoitettu vakavasti otettaviksi. Niitä yhtye pitää oikeasti hyvinä.
"Eri ihmisillä biisit lähtevät eri tavalla kehittymään", yhtyeen kitaristi Mikko Paakkolanvaara pohtii.
Vaikka yhtye mainosti voittoa www-sivuillaan jo alkuviikosta, ei huonouteen ei haluta liiaksi leimautua. Minna Karjalainen kaihtaa huonousajatusta myös Nemesiksen ja sen kaltaisten kappaleiden suhteen.
"Ne ovat hupibiisejä, ne ovat hauskoja", hän painottaa.
"Me soitetaan omaksi ja ihmisten iloksi", Mikko Paakkolanvaara sanoo.
"Keikalla ihmiset yleensä virnuilevat", Joachim Viide kertoo.
KATSO VIDEO:
Pedon Huonoin sanoitus -kilpailun voitto, 19 pistettä.
Nemesis
Kaukana jossain aavikolla
Nemesis
poikkeuksellisen kauniina.
Taitava tappajamutantti
Nelonen
alasti piikkareissa.
Pohje ja rinnat
Pohje ja rinnat
paljaana
Alex kyborgit nappaa
Nemesis
poikkeuksellisen kauniina.
Tokuda potkaisee tyhjää
Nelonen
kun piikkareilla Alex potkaisee.
Pohje ja rinnat
Pohje ja rinnat
paljaana
Olli Paakkolanvaara ja Joachim Viide
15 pistettä, jaettu 2. sija.
Sateisena yönä tuikkeessa tähtivyön Unholaan jää ei se sateinen yö
kun avaruuden peitti tuikkiva tähtivyö
ja kuuhut hopeoitsi Laaniskaa
kirkasna kaupungin halki virtaavaa,
nana naa, nana naa .. (voidaan toistaa laulettaessa)
Lumossa yöhyen äkkäsin ihanan neidon,
hälle rohkeena miesnä huikkasin "hej do´n.
Hän ymmärtäin vastasi huulin hynyilevin
kertoen nimekseen Margitin.
- Oi, kaunis, kaunis, kaunis, ihmeinen,
olet täydellinen, sinuun koukkuun jään,
lauloin hälle lailla Sillanpään
(en meinaa Taataa vaan sitä nuorempaa)
Margit huokaeli; - Miten hurmaavaa!
Saat mut, nana naa, nana naa
Sateen hyhmästä kämppäänsä Sulotar vei mut,
en vastustanut,
ah, Saaronin lilja, toiveeni täytit,
Satumaan mulle näytit
Sut unhoittaa voisiko? En konsanaan,
en koskaan milloinkaan.
Yhä kyynelvuoni saa Laaniskan tulvimaan,
nana naa, nana naa ---
Helvi Alamikkelä
15. pistettä, jaettu 2. sija.
Enkelikellot
Minä ylös nostan katseen baarin pöydästä
Nyt vain tuijotellut olen tuopin jälkiä
Kalkin katkeran join pöydästäni tästä
Olen tehnyt varmaan virheitä mä pelkkiä
Sinä poistuit koska yhden pienen virheen tein
Se vainhan oli ihan viaton silmäpeli
Nyt ymmärrän kenen silmä on sininein
Sinä olet minun oma sininen enkeli
Ch Enkelikellot soi mun sydämmeen
jos herätä saan sun soittoääneen
kyllä varmaan mä anteeksi vielä saan
vain sun kanssasi minä lumivalkoiset lakanani jaan
Minä painan pääni alas vasten baarin pöytää
Älä kyyppari nyt pyyhi tuopin jälkiä
Siinä kaikki mitä omistaa kundi tää
Tuijottelen kännykkääni, onko missään järkiä
Sinä sanoit: "Älä soita sä mulle koskaan"
Jatkoit: "Minä soittelen jos soitan sinulle"
Yhden Yön laulun laitoin ääneks sun kohtaan
Nyt odotan vain että soitat kännykkääni minulle
Ch Enkelikellot soi mun sydämmeen
jos herätä saan sun soittoääneen
kyllä varmaan mä anteeksi vielä saan
vain sun kanssasi minä lumivalkoiset lakanani jaan
Jukka Antila
12.pistettä, jaettu 4. sija.
No mitä mimmit muuta, saanko meitsi painaa puuta,
lupaan vetää paukun naamaan enkä mitää muuta.
Taas jamppa pörrää ja jokapuolel hyrrää,
ei oo köyhä eikä kipee mut helvetin ripee.
Pikkujouluaika saa mut aina metsästämään
vaik sama mikä juhla kuhan pääsen kännäämään,
jengaamaan, kännäämään ja jengaamaan.
Taas kaasussa, istun jumprussa.
Housut täynnä ruutii vaik tiedän et kotona taas muija antaa huutii.
Mut kato pelimies tosimies. Ja kohta joku saa kokea,
et mul tosiaan on oulun nopein perse, oulun nopein perse.
Tää pikkujouluaika saa mut aina metsästämään,
vaik sama mikä juhla kuhan pääsen kännäämään,
jengaamaan , kännäämään ja jengaamaan.
Toi iso vaalea tahtoo tanssimaan, mut meikä haluis suoraan painamaan.
Mitä tekisin, pelimies, todellinen herrasmies-kainalotkin hies.
Tilaan vielä paukun, rahat pummaan vaaleen mauttomast laukust.
Mut tanssi ei, tää tosimies, paukun vetää ja kohta jo kiitääkin pois.
Tää pikkujouluaika saa mut aina metsästämään
vaik sama mikä juhla kuhan pääsen kännäämään,
jengaamaan , kännäämään ja jengaamaan.
Nimetön sanataiteilija
12. pistettä, jaettu 4. sija.
Sininen hetki
Tilhet pihan pihlajapuissa
syövät, juhlivat, marjat suissa.
Puolenpäivän jälkeen kuulin
sinun saapuvan luokseni, sulo-huulin... jeejee-auaua-jeejee!
Lattialla makaan ja kuulen
kuinka pilvet juoksee etelään, luulen.
Iltapäivän hetki tuo
sinut viimeinkin tänne, minun luo... jeejee-auaua-jeejee!
Kiikkustuolin jalka valittaa
viisareiden tahtiin mua kuljettaa.
Lähemmäs kättäsi, joka oveen koputtaa
odotukseni kertaheitolla lopettaa... jeejee-auaua-jeejee!
(Kertosäkeistö):
Kanssasi auringon säteitä viimeisiä ihastellaan
Talvisin ei aurinko jaksa kauaa paistakkaan
Vain taivaanrannan yllä hetken se viivähtää
Hetken sinisen hiuksiisi antaa
tahdon sinut taivaanrantaan kantaa... jeejee-jejejee-jepujep!
Jari "Ihmelaama" Mattila
8. pistettä, 6. sija.
Raskas pää
Kuin kukka niityllä kelluen
menee päivät pois kuin velloen.
Ei lupaa uutiset luntakaan
joku syö mun maksalaatikkoa.
Kuin pilvi taivaalla hohtaa
joku toisen kaupassa kohtaa.
Osaan minäkin kyllä jotakin
oon käynyt elämän mutkiakin.
Kuka selittäisi sen
mitä tahtoisi en?
On raskas niin tää
runoilijan oma pää.
Kuin varjo lankean sumuun taas
Päivi tahtoo tupakoinnin lopettaa.
Hänen koira pentuja odottaa
se vissiin kaikkia aina alkaa.
Kuka selittäisi sen
mitä tahtoisi en?
On raskas niin tää
runoilijan oma pää.
Johanna Kinnunen
