Viime viikkona jälleen kiihtynyt keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä lähti liikkeelle katolisen kirkon piirissä julki tulleista kuohuttavista tapauksista.
Kyseessä ei kuitenkaan ole vain Vatikaanista johdetun kirkon ongelma. Sen kertoi jo alkuvuoden uutinen pietarsaarelaisen lestadiolaisyhteisön karmivasta hyväksikäyttötapauksesta. Arviota ovat vahvistaneet viime päivinä esitetyt arviot ilmiön laajuudesta Suomen hengellisissä yhteisöissä.
Pedofilia ei koskaan ole ollut vain uskonnollisiin yhteisöihin liittyvä ilmiö. On myös kiistanalaista, onko tapauksia näissä yhteisöissä keskimääräistä enemmän. Silti etenkin tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä on piirteitä, jotka tekevät niistä otollisia ympäristöjä pedofiilisten taipumusten toteuttamiselle.
Näissä liikkeissä on esimerkiksi hengellisessä auktoriteettiasemissa olevia henkilöitä, joiden tekoja tai näkemyksiä ei voi seurauksitta uhmata. Myös oman liikkeen maineen varjelu voi mennä yksilön oikeuksien ja lastensuojelun ohitse.
Hätkähdyttävää on se, että sellaiset henkilöt, jotka ovat pyrkineet nostamaan omat tai tuntemansa hyväksikäyttötapaukset liikkeessään julki, ovat joutuneet rajun painostuksen tai parjauksen kohteeksi. Näissä tapauksissa ei voi toivoa muuta kuin sitä, että ihmiset kielteisistä kokemuksistaan huolimatta rohkaistuvat nousemaan harhautunutta hengellistä auktoriteettia vastaan. Yhden ihmisen ulostulo voi toimia hyvänä esimerkkinä muille saman kohtalon kokeneille.
Uskonnollisten yhteisöjen johtajat eivät voi väistää vastuutaan myöskään siitä, miten liikkeen kentällä hyväksikäyttötapauksiin suhtaudutaan. Vastuu on sitä suurempi, mitä vähättelevämmin ilmiöön on suhtauduttu. Ei riitä, että vain reagoidaan tietoon tuleviin tapauksiin. Hyväksikäyttö pitää pyrkiä aktiivisesti juurimaan jo etukäteen.
Keskeisenä tavoitteena kaikessa puuttumisessa tulee olla uhrin aseman ja oikeuksien puolustaminen. Hyväksikäyttäjän tai liikkeen maine on aina toissijainen asia.
Liikkeiden johdolla on suuri vastuu myös siitä, että hyväksikäyttötapaukset päätyvät maalliseen oikeuslaitokseen asti. Sekä evankelisluterilaisen kirkon että sen herätysliikkeiden kuten lestadiolaisuuden pitää arvioida uudestaan myös nykyistä rippikäytäntöään. Se ei voi toimia keinona väistää rikosten tutkiminen maallisissa oikeuksissa.
Normaalin oikeudenkäytön puolella lasten hyväksikäytön torjumisessa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Tällä viikolla esityksensä julkistanut oikeusministeriön työryhmä ehdottaa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista nykyistä ankarampia rangaistuksia ja uusia tekoja rangaistaviksi.
Esimerkiksi lasten suojaa parannettaisiin tarkastamalla heidän kanssaan toimivien rikostaustat nykyistä tarkemmin. Erityisen tärkeää on ehdotus uudesta rangaistussäännöstä, joka koskisi lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin. Tällainen houkuttelu on noussut esiin esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla.
Vastuu netissä tapatuvan hyväksikäytön torjunnassa on myös lasten vanhemmilla.