Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pitää torjua nykyistä tehokkaammin, mutta se on vaikeaa ilman pedofiilien tiukempaa valvontaa. Kovempia rangaistuksiakin pitää harkita.
Huhtikuussa paljastanut tieto suomalaispedofiilin 450 lapsiuhrista Thaimaassa sekä Oulussa äsken sattunut lapsen kaappaus ja epäilty hyväksikäyttö ovat syystä nostaneet keskusteluun kysymyksen pedofiilien rangaistuksista ja hoidosta. Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola esitti maanantain Kalevassa, että etenkin rikoksensa uusivat väkivaltaiset lasten hyväksikäyttäjät määrättäisiin psykiatriseen pakkohoitoon. Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma puolestaan totesi Kalevassa aiemmin, että vankilasta vapautuneet seksuaalirikolliset pitäisi saada jatkuvaan valvontaan.
Tavallisessa kadunmiehessä pedofilia herättää voimakasta suuttumusta ja inhoa. Parhaana lääkkeenä sairauteen pidetään yleensä mahdollisimman kovia rangaistuksia. Asiassa vellovat vahvat tunteet, ja on siksi hyvä, että keskusteluun saadaan asiantuntijoiden perusteltuja puheenvuoroja. Merkillepantavaa on, että myös osa asiantuntijoista perää tiukempia tuomioita.
Pedofilian torjunnassa ehdottomien vankeustuomioiden teho on siinä mielessä yksiselitteinen, ettei tuomiota kärsivä pääse rikostaan uusimaan. Tästä muistuttaa myös tutkija Sariola. Tätä nykyä Suomen seksuaalirikosten keskirangaistukset ovat lieviä. Esimerkiksi vuonna 2003 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittiin rangaistukseen 122 henkilöä, joista 96 sai ehdollisen tuomion. Samana vuonna tuomittiin lapsen törkeästä hyväksikäytöstä ehdottomaan vankeuteen 29 henkilöä. Ehdollisella selvisi kolme tuomittua.
Vaikka vaatimuksia kovemmista tuomioista on esitetty eri suunnista, viime vuosina annetut pedofiliatuomiot ovat yllättävää kyllä lyhentyneet. Välttämättä kyse ei silti ole tuomioistuinten linjan löystymisestä. Mahdollisesti takana on se, että herkkyys lievempienkin hyväksikäyttötapausten julkituloon on kasvanut. Se on hyvä asia, sillä vanhastaan suuri osa seksuaalirikoksista on jäänyt piiloon. Moni uhri on niellyt kärsimyksensä julkisen häpeän pelossa.
Oikeusministeri Johannes Koskinen arvioi Keskisuomalaisen haastattelussa, että lasten hyväksikäytön rangaistusasteikko on riittävä. Kyse on siitä, miten asteikkoa käytetään. Vankilasta vapautuneiden seksuaalirikollisten valvonnasta hän kaipasi kansainvälisiä malleja. Nykyisillä resursseilla tiukempi valvonta ei hänen mukaansa ole mahdollista. Vertailutietoa perätessään Koskinen on oikeassa. Mutta jos jokin malli on osoittautunut toimivaksi ulkomailla ja on istutettavissa Suomen lainsäädäntöön, resurssit eli raha eivät saa nousta sen käyttöönoton esteeksi.
Yhteiskunnan pitää suojata erityisesti heikompia ihmisiä. Pedofiileilläkin on ihmisoikeutensa, mutta ensisijaisesti on pidettävä huolta lasten ja nuorten turvallisesta elämästä. Riittävän pitkien tuomioiden ohella tarvitaan silti muitakin toimia.
Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan pedofiliasta ei voi parantua. Vankilatuomiokaan ei tätä taipumusta poista, mutta pedofiili voi oppia hallitsemaan mielihalujaan. On siksi hyvä, että Suomessakin on aloitettu ohjelma, jolla seksuaalirikoksista tuomittujen käyttäytymistä pyritään muuttamaan. Niin sanotulla Stop-ohjelmalla on jo Britanniassa ja Kanadassa saatu hyviä tuloksia.
Myös viranomaisyhteistyön on toimittava. Poliisin pitää saada sujuvasti tieto vankiloista vapautuvista seksuaalirikollisista, joiden riski uusia tekonsa on suuri.