Suomalaiset laulutaiteilijat ottivat uutisen tenoritähti Luciano Pavarottin kuolemasta vastaan surullisin mielin.
-- On haikeaa, että pitkän uran tehnyt taiteilija ei saanutkaan viettää leppoisia eläkepäiviä Modenassa pastakattilan ääressä. Hänellähän on pieni lapsikin, ja hänen tietotaitoaan olisi kaivattu musiikkimaailmassa vielä laulajanuran jälkeenkin, sanoo mezzosopraano Lilli Paasikivi. Paasikivi kuvaa Pavarottin hahmoa lämpimäksi ja valloittavaksi. Huipputenori oli italialaisen tenorin arkkityyppi, upea laulaja, joka rakasti esiintymistä.
-- Hänellä oli selkeä teksti ja vapaa, ongelmaton äänentuotto. Tyylillisesti hän pitäytyi bel cantossa samaan aikaan, kun monet muut tenorit lähtivät kokeiluihin, Paasikivi luonnehtii.
Laulajatar näkee Pavarottin suuren merkityksen siinä, että tämä popularisoi oopperaa ja toi sen kaikelle kansalle kolmen tenorin konserteissa ja olympialaisissa esiintyessään.
Saman arvion tekee baritoni Jorma Hynninen.
-- Tämä on suuri suru-uutinen oopperamaailmalle ja laajemminkin, sillä Pavarotti toi oopperan lähelle kansaa ja esitti aarioita niin, että kaikki kiinnostuivat, Hynninen kommentoi.
Tyyliä ei voi kopioida
Hynnisen mukaan Pavarotti oli niin suuri vaikuttaja tenorien keskuudessa, että ympäri maailmaa syntyi Pavarotti-kopioita, nuoria tenoreita, jotka yrittivät omaksua tähtilaulajan tyylin.
-- Vaikutteita voi ottaa, mutta kopioiminen ei ole hyväksi. Pavarotti lauloi leveästi, ja hänelle se sopi hyvin, mutta ei sellaiselle laulajalle, joilla ei ole Pavarottin äänen täyteläisyyttä, taitoa ja kapasiteettia.
Tenori Mika Pohjonen toteaa hänkin, että Pavarotti oli esimerkki kokonaiselle sukupolvelle tenoreita.
-- Tenorina hän oli hyvin lähellä sydäntäni; hän oli luontainen laulaja ja legenda jo eläessään. Hänen jättämänsä aukko oopperatenorien riveissä on niin suuri, ettei sitä kukaan paikkaa. Hän oli esikuva, joka teki vuosikymmenien ajan ansiokasta työtä ja lukemattomia levytyksiä. Onneksi ne ovat jäljellä, Pohjonen sanoo.