Äänikirjojen suosio on viime vuosina moninkertaistunut maailmalla ja Suomessa.
Tekniikan kehittyminen on avaamassa harrastuksen laajemmalle yleisölle. Enää ei ole pakko istua soittimen vieressä tai harmitella cd-levyjen naarmuuntumista. Digitaalisten äänikirjojen kuunteleminen käy helposti älypuhelimella.
Markkinoille on tullut yrityksiä, jotka tarjoavat laajan valikoiman kuunneltavaa kiinteällä kuukausimaksulla Spotifyn tai Netflixin tapaan. Suomessa suoratoistopalveluita tarjoavat Storytel ja BookBeat. Yksittäisiä sähköisiä äänikirjoja myy Elisa Kirja.
Äänikirjat mahdollistavat monien asioiden tekemisen yhtä aikaa. Voin lähteä metsään kävelemään koiran kanssa, ottaa kameralla valokuvia ja kuunnella samalla Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa.
Tai oikeastaan kuuntelen kahta taideteosta samaan aikaan: Väinö Linnan tekstiä ja Veikko Sinisalon upeaa tulkintaa.
Äänikirja muuttaa tylsätkin hommat houkuttelevaksi. Siivoamista tai haravoimista ei malta lopettaa, jos tarina on kiinnostavassa kohdassa menossa.
Äänikirjat auttavat säilyttämään yhteyden kirjallisuuteen myös silloin, jos istumatyö tai jatkuva näytön tihrustaminen vaikeuttavat lukemista vapaa-ajalla. Saa liikkua eivätkä silmät rasitu.
Kun kieli on kaunista ja vetävää ja lukija tietää sävyt ja rytmin, kuunteluelämys voi olla lähes täydellinen.
Minulle tällaisia voimakkaita kokemuksia ovat olleet esimerkiksi Helena Sinervon romaani Runoilijan talossa (lukija Tiia Louste) sekä Ranya ElRamlyn romaani Auringon asema (lukija Vuokko Hovatta). En unohda paikkoja, joissa nämä kirjat kuuntelin.
Nykyään ei turhaan korosteta lukemisen merkitystä lapsille. PISA-tutkimusten mukaan heikosti lukevista nuorista kolme neljäsosaa on poikia. Pelkkä tekninen lukutaito ei riitä elämässä ja jatko-opinnoissa. Syvälukemisen oppii vain pidempien tekstien kautta.
Äitinä ja opettajana olen huomannut, että äänikirjat voivat avata vähän lukeville lapsille portin kirjojen maailmaan. Varsinkin, jos niitä tarjotaan sellaisiin hetkiin, kun kilpailevia viihdykkeitä ei ole tarjolla – eli kun pelivuorot ja ruutuajat on jo käytetty.
Äänikirjat rauhoittavat lapsiperheen illat. Villitkin viikarit voi ohjata sänkyyn aikaisemmin, kun kuuntelemisesta tehdään tapa. Heinähatut ja Vilttitossut, Risto Räppääjät, Ellat sekä Harry Potterit ovat monessa perheessä olleet niitä, joista on aloitettu.
Eikä sen mukavampaa automatkaa tai legonrakennuspäivää olekaan kuin kuunnella koko perheellä Ronja Ryövärintytärtä tai Veljeni Leijonamieltä! Siinä saa aikuinenkin palata lapsuusmuistoihin ja unohtumattomiin kertomuksiin ystävyydestä ja rakkaudesta.
Kirjoittaja on oululainen kirjailija.