Pauligin Vuosaaren paahtimossa kahvi tuoksuu lähes kaikkialla. Aromi on pistävä, voimakas, laimea tai kirpeä.
Pari vuotta sitten kahvin tuoksu uhkasi siirtyä Viroon, kun yhtiö selvitti uuden paahtimon paikkaa. Viron palkat ovat pienet ja uusi paahtimo nousisi Suomenlahden eteläpuolelle paljon vähemmällä rahalla kuin Suomeen.
Uuden paahtimon paikan ratkaiseminen kesti pitkään. Jo vuonna 1989 alkoi Hangosta Haminaan -projekti, jossa yhtiö kartoitti maan eteläiset satamakaupungit.
Viro tuli mukaan vasta aivan lopussa.
"Katsoimme investointien kannattavuuden 40 vuoden päähän. Viron etu hävisi, kun otimme huomioon valmiin kahvin rahtikustannukset Suomeen", kivenkovana talousmiehenä tunnettu Pauligin hallituksen puheenjohtaja Bertel Paulig sanoo.
Suvun päämiehen työhuone on prameilematon. Suuri työpöytä, pieni neuvottelunurkkaus ja nahkaselkäiset tuolit. Sivuseinällä vanha kahvipurkki ja muutama muu kahvitalon historiaan liittyvä esine.
Vuosaaren suursataman rakentamisen varmistuminen helpotti päätöstä. Kahvikontit pystytään nostamaan laivasta miltei suoraan varastoon.
"Paperitehtaan tuloksesta on 96 prosenttia tekniikkaa, mutta neljä prosenttia keskeisten työntekijöiden tunnetta ja aistia. Meillä on sama asia. Oma työvoimamme on hyvää. Henkilökunnan tieto-taidossa emme ota mitään riskiä. Se ratkaisi lopullisesti."
Kehä-kolmosen sisällä olevat tukkuliikkeiden keskusvarastot pudottivat kaukaiset satamat - kuten Oulun - kaavailuista heti alkuvaiheessa.
"Kun Pauligilla oli Pyhännän ketsuppitehdas, valmis tavara tuotiin Helsinkiin keskusliikkeiden varastoihin. Pohjoiseen päin myytävät tuotteet rahdattiin paluukuormassa takaisin. Ei siinä ole mitään järkeä."
Kaivinkoneet alkoivat möyriä Vuosaaressa viime syksynä. Parin kilometrin päähän nykyisestä valmistuva uusi 120 miljoonaa maksava paahtimo on Pauligin kaikkien aikojen suurin investointi; itse asiassa rakennus on yksi Suomen viime vuosien suurimmista teollisuusinvestoinneista.
Bertel Paulig juo aamulla tummaksi paahdettua Pauligin Presidenttiä kyytipoikanaan rasvaton maito. "Päivä ei lähde käyntiin ilman sitä. Iltapäivällä ja illalla kuppi pienenee ja täyttyy espressolla."
88 miljoonaa pakettia
Jauhamossa tuoksuu miltei samalta kuin keittiössä silloin, kun uusi kahvipaketti sihautetaan auki. Myllyt jylisevät kovalla äänellä jauhaja Eija Högelin työhuoneen vieressä.
Högel seuraa päätteeltä, että jauhaminen sujuu, ja ottaa näytteitä jauhettavien erien tuotteista. Pauligilla 27 vuotta vuotta olleen naisen työhön on tullut yhä enemmän tekniikkaa. Myllyjen ohjausjärjestelmät toimivat tietokoneella, eikä töistä tulisi mitään entiseen malliin.
Kahvin säännöstelyn aikana ihmisten kerrotaan tienneen satamaan saapuneiden laivojen kahvisäkkien tuoksusta, että kohta herkkua ilmestyy kauppoihin. Tämä on tarua: raakakahvi ei tuoksu yhtään miltään, korkeintaan miedosti herneeltä. Koko raaka-ainevarasto on hajuton.
Kahvisäkkejäkään ei enää juuri löydy. Kahvisäkit hajoavat purettaissa, eikä niitä voi käyttää uudelleen, vaan ne menevät energiajätteeksi. Jos kaikki kahvi tulisi säkeissä, kertyisi niistä mojova kasa, sillä paahtimossa käsitellään päivässä raakakahvia noin 250 tonnia.
Vain 15 prosenttia Pauligin kahvista tulee enää perinteisissä 60-70 kilon juuttisäkeissä. Raakakahvi kulkee irtotavarana isoissa konteissa.
Varastossa vilisee kuin rautakaupan lautavarastossa. Trukit kiitävät edestakaisin taakkoineen. Tottumaton saa olla tarkkana, ettei jää alle.
Paahtimossa kahvinpavut joutuvat ensin paahtokoneeseen, johon sopii 400 kiloa kahvia kerrallaan. Pavut leijuvat koneessa 550 asteen lämmössä.
Paahdon aikana pavuille roiskautetaan vettä paahtumisen pysäyttämiseksi. Tästä aiheutuu juuri se kahvin tuoksu, josta paahtimon naapurissa asuvat pääsevät osallisiksi.
Seuraavaksi kahvi jauhetaan valtavissa myllyissä ja pakataan pääasiassa puolen kilon paketteihin. Paketit etenevät huimaa vauhtia liukuhihnoilla.
Kovin verkkainen tahti ei riittäisikään, sillä vuodessa paahtimosta putkahtaa 44 miljoonaa kiloa valmista kahvia. Se tekee 88 miljoonaa puolen kilon pakettia.
200 hörppyä päivässä
Kahvi ei lähde raaka-ainevarastosta mihinkään, ennen kuin sen laatu on varmistettu kahvilaboratoriossa. Raakkikontit palautetaan takaisin, eivätkä huonot erät pääse suomalaisten kuppiin, Pauligin päämaistaja Marja Touri vakuuttaa.
Ennen kuin raakakahvipapu päätyy jauhettuna vakuumipakettiin, näytteestä valitut erät maistellaan moneen kertaan.
Ensimmäiseksi Touri hypistelee ja tunnustelee raaka-kahvierää käsin, vähän samalla tavalla kuin viljelijä siemenviljaa. Hän ei halua löytää "huonosti käyttäytyviä" liian tuoreita papuja, jotka jäävät vaaleiksi, paukkuvat paahdettaessa kuin popcornit ja jopa hieman maistuvat niiltä. Joskus merivesi on saattanut päästä kastelemaan kontin sisällön, ja silloin pavut voivat haista homeelle.
Laboratoriossa on pieniä paahtokoneita ja myllyjä. Maistajat paahtavat ja jauhavat pienet näyte-erät. Jokaista erää makustelee vähintään kaksi maistajaa, jotta virheiltä vältyttäisiin. Maistoryhmään kuuluu viisi maistajaa.
Touri ei pelkää makuaistinsa turtumista, vaikka vastuu on suuri. "Olen tottunut tähän", 23 vuotta kahvilaboratoriossa työssä ollut laborantti nauraa.
Maistaja ei suinkaan nauti lämmintä kahvikupposta, vaan juoman annetaan jäähtyä ihonlämpöiseksi, kuten tuttipullon maito. Silloin kahvin virheet tulevat helpoimmin esille.
Touri maistaa jäähtynyttä kahvia erikoisvalmisteisella lusikalla ja sylkee juoman pois suusta. Jos kahvi hurahtaisi vatsaan asti, se menisi taatusti kuralle, sillä hän saattaa maistaa päivässä jopa 200 kahvierää.
Hyvä makuaisti on luontainen lahja, jota on turha yrittää opetella väkipakolla. Maistajien aisti tutkitaan noin kerran viikossa.
Touria pyydettiin ottamaan muutama vuosi sitten itse näyte brasilialaisesta kahvikontista. Kun hän meni ihmetellen paikalle, sinetöidystä kontista löytyi betonia ja tiiliä täsmälleen ilmoitetun kahvin painon verran. Kahvi oli varastettu jo Brasiliassa.
"Jopa syylliset jäivät kiinni", hän nauraa.
Kansainvälinen konserni
Paulig on paljon muuta kuin kahvitalo. Paulig-Santa Maria -konsernin tuloista vain kolmasosa tulee kahvista, rouva Tee, huhtikuun alusta konsernin operatiivisesta johtamisesta vastannut uusi toimitusjohtaja Jaana Tuominen mainostaa. Hän ei juo lainkaan kahvia, vain teetä, eikä GE Healthcarelta (entiseltä Instrumentariumilta) siirtynyt ammattijohtaja kuulu Pauligin sukuun.
Yritysostoilla laajentuneen Paulig-Santa Maria -konsernin kaksi muuta toimialaa ovat mausteet ja meksikolainen tex mex -ruoka. Konsernilla on kymmenen tehdasta eri puolilla Eurooppaa. Suomea enemmän henkilökuntaa on jo Ruotsissa ja Belgiassa.
Suomen lisäksi yhtiö rakentaa paahtimoa Venäjän Tveriin, koska tullit pitivät Pauligin kahvin hinnan liian korkeina venäläisiin halpaketjuihin.
Suomessa tuotteet levittäytyvät kodin ulkopuolelle, esimerkiksi mukaan otettaviin take away -pakkauksiin. Tuominen uskoo, että kahviloiden suosio nousee. Paulig on niistä luopunut, eikä suunnittele uusien perustamista.
Maailman ykköskahvimaassa Suomessa luotetaan perinteiseen juomaan, mutta Tuominen uskoo erikoiskahvienkin suosion lisääntyvän.
Huipputekniikan paikka
Vanhassa paahtimossa on tunnelmaa. Vaikka monet koneet ovat vanhoja, valvontajärjestelmä on pitkälle automatisoitu.
Asuntorakentaminen saartaa tiukasti Pauligin vanhaa paahtimoa jo nyt. Uusi paahtimo valmistuu ensi vuoden lopulla Vuosaaren sataman ja golfkentän viereen. Sitten paahtimon nykyiset rakennukset jyrätään maan tasalle ja tilalle nousee kerrostaloja. Yksi vaihe Vuosaaren historiaa loppuu.
"Nousevan paahtimon tekniikka on maailman uusinta", suunnittelija Heikki Kujala kehaisee.