"George Bushin julkeus hipoo joskus käsityskyvyn rajoja." Näin otsikoi brittiläinen uutisviikkolehti Economist pääkirjoituksensa jokin aika sitten. Lehti oli suivaantunut Yhdysvaltojen presidentin päätöksestä nimittää Paul Wolfowitz ehdokkaakseen Maailmanpankin johtoon
Wolfowitz on Yhdysvaltojen apulaispuolustusministeri ja Irakin sodan pääarkkitehti. Hän on uuskonservatiivi, joita Bushin hallinnossa on useita muitakin. Yhteistä heille vapaan kaupan ja markkinatalouden äärimmäinen ihannointi ja Yhdysvaltojen johtoaseman korostaminen.
Wolfowitz oli määrä valita torstaina Maailmanpankin johtajaksi. Nimityksen kerrottiin olevan varma, kun myös Euroopan unioni asettui sitä keskiviikkona kannattamaan.
Kehitysmaille Maailmanpankki on keskeinen rahoituslaitos kehitykseen ja köyhyyteen liittyvissä kysymyksissä.
Perinteisesti Maailmanpankin johtajuus kuuluu amerikkalaisille, kun taas kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n johto on varattu eurooppalaisille. Yhdysvallat ja Eurooppa rahoittavat eniten näitä järjestöjä ja siksi ne haluavat pitää vallan itsellään.
Vielä vähän aika sitten eurooppalaiset kauhistelivat Bushin nimityspäätöstä. Se saattoi olla kuitenkin julkisuudelle tarkoitettua mediapeliä. On arvioitu, että merkittävät eurooppalaiset johtajat todellisuudessa arvostaisivat Wolfowitzia. Hänessä on alettu nähdä vähitellen myös hyviä puolia.
Erään suomalaistutkijan mielestä Wolfowitz on "out of control -tyyppi", mies, jonka järki liikkuu itsenäisesti tavanomaisten ajatuspinttymien ohi ja ylitse.
Kaavoittunut hän ei ainakaan ole. Wolfowitz näyttää ajattelevan myös Lähi-idästä eri tavalla kuin muut uuskonservatiivit, jotka samaistuvat Israelin jyrkkään oikeistoon. Hän on osoittanut herkkyyttä palestiinalaisten kohtalolle ja tukea heidän kansallisille pyrkimyksilleen
Wolfowitz itse on puolanjuutalaista sukujuurta. Hänen Eurooppaan jääneet sukulaisensa tuhoutuivat natsien vainoissa toisen maailmansodan aikana.
Vaikka Wolfowitz kulkeekin omia polkujaan, hänen epäillään silti olevan Bushin talutusnuorassa Maailmanpankissa. Bush ajaisi Wolfowitzin johtaman Maailmanpankin kautta Yhdysvaltojen päämääriä maailmassa.
Tämä olisi linjassa Bushin suuren vision kanssa: Yhdysvaltain tulee levittää markkinataloutta, läntistä oikeusjärjestelmää, demokratiaa ja vapaata kauppaa. Kaikki tämä siksi, että maailma rauhoittuisi ja vaurastuisi.
Tällainen maailma olisi Yhdysvaltojen etujen mukainen. Vaikka esimerkiksi köyhyydellä ja terrorismilla ei ole suoraa yhteyttä, voisi kuvitella, että hyvinvoivassa maailmassa terrorismilla ei olisi edellytyksiä syntyä.
Vaikka Paul Wolfowitz olisi Bushin marionetti, hän ei voi kuitenkaan johtaa Maailmanpankkia aivan miten tahtoo. Maailmanpankilla on laaja päätöksentekojärjestelmä, jossa Wolfowitzinkin on etsittävä konsensusta, eritoten Euroopan kanssa.
Wolfowitz tekisikin viisaasti, jos hän jo alussa tekisi pesäeron Bushiin. Siitä huolimatta hänen päätöksiään arvioidaan sen mukaan, onko ne tehty Yhdysvaltojen etujen mukaisesti.
Maailmanpankin tärkein tehtävä on taistella köyhyyttä vastaan. Maailman johtajien keskuudessa on alkanut syntyä käsitys, että absoluuttinen köyhyys on hyvin vakava ongelma ja että sille voidaan tehdä jotain.
Wolfowitz ei ole kuitenkaan juuri puhunut köyhyyden poistamisesta itseisarvona. Voi olla, että hän muiden uuskonservatiivien tavoin uskoo vapaan kaupan tuovan ratkaisun kehitysmaidenkin ongelmiin.
Silloin mittavat avustukset kehitysmaille jäisivät lapsipuolen asemaan. Juuri tätä Wolfowitzin epäilijät pelkäävätkin. Wolfowitz on kuitenkin oman tiensä kulkija ja saattaa osoittautua myönteiseksi yllätykseksi Maailmanpankissa.