Kerran sadassa vuodessa tulee joku joka näyttää. Ex-Beatle Paul McCartney näytti Tukholmassa, että parempaa säveltäjää ei popmusiikin historia tunne. Eikä myöskään laulajaa.
Ei ollut yllätys, että Tukholman Globen-pallo oli loppuunmyyty. Mutta yllätys oli, että McCartney pystyy lavalla vieläkin parempaan kuin tohtisi odottaa.
Muinainen Beatle huiteli estradilla menemään reippaasti yli kaksi tuntia. Beatles-klassikot saivat rinnalleen niitä vähemmän messeviä Wings-hittejä kuten Live And Let Die tai Band On The Run. Yleisö yllätyksettömästi rakastaa eniten Beatles-tuotantoa ja sen helmiin McCartney on biisilistansa kärjen myös painottanut. Uusintakaan tuotantoaan hän ei sentään tyystin ole unohtanut.
Globenin lehterit täyttyivät hyvissä ajoin ihmisistä, joiden tyhjät katseet ja päämäärätön harhailu käytävillä kertoivat heidän odottavan jotain vähintään elämänkokoista. Ja kun "vanha banjosilmä" Paul McCartney potkaisi keikan käyntiin Hello, Goodbye -biisillä, he tiesivät jotain suurta myös saavansa.
Hello, Goodbyen jälkeen seurasi kappaleita, joita enemmän ei mitään ole rakastettu kevyen musiikin historiassa: Yesterday, I Saw Her Standing There, We Can Work It Out, All My Loving, Can't Buy Me Love ja niin edelleen.