Suomalaistutkijan Viron ensimmäisestä presidentistä Konstantin Pätsistä tekemä elämäkerta on osunut arkaan paikkaan virolaisten keskuudessa. Suomen Viro-instituutin johtajan, dosentti Martti Turtolan mukaan puukko haavassa ei tuota tuskaa, paitsi silloin, kun sitä liikuttaa.
"Arvasin, että 1939-40 ratkaisujen aiheuttama haava on edelleen avoin. Se on äärettömän tuskallinen kysymys", Turtola toteaa.
Turtola alusti maanantaina Riihi-säätiön ja Oulu-opiston tilaisuudessa äskettäin ilmestyneestä kirjastaan Presidentti Konstantin Päts. Viro ja Suomi eri teillä.
Turtolan keskeinen kysymys on, oliko Päts sankari vai maanpetturi, olisivatko demokraattiset olot ja maan aseellinen puolustaminen johtaneet toisenlaiseen tulokseen sen sijaan, että maa ajautui Neuvostoliiton miehitysikeen alle.
Turtolan tulkinta ei juuri tue Virossa Pätsistä vaalittua sankarimyyttiä. Turtola romuttaa myös myytin siitä, että Viro olisi ollut erityisen köyhä ja huonosti varustautunut sotaan ja kykenemätön puolustamaan itärajaansa maalla, merellä ja ilmassa. Turtolan mukaan ei liioin pidä paikkansa se, että Suomi ei suostunut auttamaan heimokansaa hädän hetkellä.
Viron entinen presidentti Lennart Meri on luonnehtinut Turtolan teosta isonveljen kirjaksi pikkuveljestä. Turtola torjuu näkemyksen. "Rakastan nykyistä kotimaatani, sen kansaa, kulttuuria ja kieltä. Mikään ei voisi olla minulle vieraampaa kuin se, että esiintyisin isonaveljenä", Turtola sanoo.
Hän sanookin ihmettelevänsä sitä, että niin Lennart Meri kuin Viron entinen pääministeri Mart Laar asettuivat kirjan julkistamistilaisuudessa varauksettomasti puolustamaan Pätsin diktatuuria.
Konstantin Päts (1874-1956) oli juristi, lehtimies, liikemies, vapaussodan sankari, sotaministeri, moninkertainen pääministeri, riigivanem ja maan ensimmäisen tasavallan presidentti. Hän kukisti 1934 oikeistopopulistisen kansanliikkeen, rajoitti puolueiden toimintaa, otti käyttöön sensuurin, suosi sukulaisiaan ja valitutti itsensä presidentiksi 1938.
Neuvostoliittoa kohtaan hän harjoitti kohtalokkaaksi osoittautunutta myöntyvyyspolitiikkaa, joka johti Viron tasavallan tuhoutumiseen ja joutumisen osaksi kommunistista imperiumia. Päts kuoli neuvostoliittolaisessa mielisairaalassa.
Turtolan mukaan Pätsistä tehdyt päätelmät on helppo torjua leimaamalla kirjoittaja ammattitaidottomaksi, joka ulkomaalaisuutensa takia ei ymmärrä asioita. Turtolan mukaan Suomessa suhtauduttiin samalla tavalla ajopuuteorian arvostelijoihin.
Turtolan mukaan virolaisen yhteiskunnan on lopulta välttämätöntä työstää myös historian traumaattinen vaihe. Virolaiset ovat kuitenkin vältelleet aiheeseen tarttumista. Uudelleenitsenäistyneessä Virossa ei ole ilmestynyt yhtään Päts-elämäkertaa. Virolaistutkijoita on ollut myös vaikea saada mukaan Pätsistä käytäviin keskustelutilaisuuksiin.
Turtola vertaa Konstantin Pätsin ja presidentti Urho Kekkosen, kahden yhteistoimintamiehen myöntyvyyspolitiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan. Turtolan mukaan kumpikin kuvitteli hallitsevansa pelin venäläisten kanssa.
"Luodessaan yksinvaltaisen järjestelmän Päts jäi samalla yksin, sillä häneltä puuttui hallituksen ja eduskunnan tuki."
Pätsin ja hänen kenraalinsa Johan Laidonerin läheinen taloudellinen yhteistyö neuvostoliittolaisten kanssa kaipaa Turtolan mukaan lisäselvityksiä. Päts oli perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1920-luvulla, ja hän sai konsultoinnista huomattavaa taloudellista hyötyä. "Tässä suhteessa todellinen Päts-elämäkerta on vielä kirjoittamatta. Pätsin ja Laidonerin taloudellisissa kytkennöissä on paljon sellaista, joka ei kestä päivänvaloa."
Turtolaa on pyydetty kirjoittamaan myös Laidonerin elämäkerta. "Olen luvannut antaa vastauksen ennen kesää", Turtola vastaa.
Maimu Bergin virontama Turtolan teos on ollut markkinoilla kuukauden päivät. Se nousi heti myyntiykköseksi. Kymmenen tuhannen painos on jo lähes loppuunmyyty.