Mitä yhteistä on Viron kiistellyllä pronssipatsaalla ja Tanskassa taannoin julkaistuilla Mohammed-pilakuvilla? Äkkipäätä ajatellen ei mitään, mutta tarkemmin ajatellen yllättävänkin paljon.
Molemmat tapahtumasarjat lähtivät liikkeelle vähästä, molempiin ylireagoitiin ja molempia lietsottiin ansaitsemaansa suurempiin liekkeihin räikeän propagandan lisäpalkeilla. Molemmissa kyseenalaistettiin länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen liittyviä itsestäänselvyyksiä: ensimmäisessä sananvapaus, toisessa suvereenin valtion päätös.
Molemmissa tapauksissa erilaiset maailman- ja historiankäsitykset törmäsivät toisiinsa. Profeetta Muhammed on muslimeille pyhääkin pyhempi, ja toinen maailmansota eli sikäläisittäin "suuri isänmaallinen sota" on Venäjälle kutakuinkin samassa asemassa. Kummastakaan ei saisi esittää poikkipuolisia näkemyksiä.
Molemmista löytyy yhtymäkohta myös Suomeen. Matti Vanhasen ykköshallitus riensi pyytämään islamin mailta anteeksi sitä, että pilakuvat julkaistiin piskuisen äärijärjestön nettisivuilla. Vanhasen kakkoshallituksen julkinen kanta Tallinnan ja Moskovan tapahtumiin horjui ministerikohtaisesti ennen kuin pääministeri sai kakaistuksi ulos selväsanaisen tuen Virolle. Patsaskiista oli sinivihreän hallituksen ensimmäinen ulkopoliittinen tulikoe.
Tapausten seurauksetkin ovat samantyyppisiä. Ainakin yksi Tanskan ulkomainen suurlähetystö tuhottiin, ja tanskalaistuotteita boikotoitiin. Viron Moskovan-lähetystöä saarrettiin ja suurlähettilästä häirittiin. Ainakin Moskovan pormestari Juri Luzhkov puhui Viro-boikotista.
Venäläisnäkökulma tuli alastomasti esille duuman veteraaniasioiden komitean puheenjohtajan Nikolai Kovaljovin sanoista. "Historiallinen totuus, historiallinen oikeudenmukaisuus vaatii, että tämä muistomerkki on siellä, missä se on ollut kaikki nämä vuodet", Kovaljov julisti Tallinnassa.
Riippuu määrittelijästä, miltä historiallinen totuus lopulta näyttää. Mitä yksisilmäisemmin historiallinen totuus määritellään, sitä enemmän on kysyttävä siitä seuraavan historiallisen oikeudenmukaisuuden perään.
Viipuri oli neuvostotulkinnan mukaan ikivanha venäläinen kaupunki. Itänaapurille on ollut tiukka paikka tunnustaa, että Stalin eikä HItler tapatti Katynissa ainakin 15 000 puolalaisupseeria toisessa maailmansodassa.
Se joka voittaa sodan, sanelee yleensä sen historian. Virossa neuvostomiehittäjä määritteli, mikä oli sille sopiva historiallinen totuus. Siihen ei mahtunut pitkään aikaan edes se, että Molotov ja Ribbentrop sopivat salaisessa lisäpöytäkirjassa Baltian maiden kuulumisesta Neuvostoliiton etupiiriin. Pöytäkirja "löytyi" Kremlin arkistoista vasta 1989. Eihän se vain ole kadonnut uudestaan?
Vaikka kiista näyttäisi jo rauhoittuvan, Venäjän käytös herättää kysymyksiä. Miten se reagoi, kun ja jos eteen tulee todellisia ongelmia? Patsaan siirron aiheuttamat venäläisreaktiot ovat olleet niin primitiivisiä, että luvassa voi olla melkein mitä tahansa. Venäjän suhteet EU:n kanssa ovat solmussa, se on uhannut irtautua Euroopan tavanomaisten aseiden sopimuksesta ja iso riita muhii Yhdysvaltain kanssa ohjustorjuntajärjestelmästä.
Patsaskiista oli Suomelle pienoispainajainen. Turvallisuusselonteoissa on uhkakuvastoon alettu piirtää lähialueilla tapahtuva heijastekriisi, joka voisi johtaa hankaliin seuraamuksiin Suomessakin. Patsaskiista oli käytännön esimerkki, mistä tällainen heijastekriisi voisi päästä irti.
kyosti.karvonen@kaleva.fi