Pat­sais­taan pitäjä tun­ne­taan

Mistä tietää, että on tullut Rantsilaan? Valtava hirvipatsas möllöttää nelostiellä porhaltavaa juoksijapatsas vieressään. Kun kääntyy kylänraitille, tervehtii tulijaa pronssimaalilla maalattu kuokkamies puukko vyöllään, Raivaaja-patsas.

Mistä tietää, että on tullut Rantsilaan? Valtava hirvipatsas möllöttää nelostiellä porhaltavaa juoksijapatsas vieressään. Kun kääntyy kylänraitille, tervehtii tulijaa pronssimaalilla maalattu kuokkamies puukko vyöllään, Raivaaja-patsas. Eivätkä Rantsilan patsaat tähän lopu, niitä on noin 30.

Vaikka patsaat jakavat mielipiteitä, edustavat ne nykykansantaidetta parhaimmillaan.

Kaustisen ITE-kansantaiteenkeskus etsii nykykansantaiteen saavutuksia Pohjanmaalla. Sitä varten aloitettiin ITE Pohjanmaalla -hanke vuonna 2004. Sen osana näyttäytyvät myös Rantsilan patsaat, joista kootaan oma kirja vuonna 2006.

"Meitä kiinnostaa maaseudun kulttuurin esiintuominen, maaseutu ei ole kulttuurin suhteen mikään tyhjiö. ITE-taide on noussut viime aikoina mukavasti esiin", toteaa hankkeen koordinaattori Lauri Oino.

Rantsilan "meininki" halutaan välittää muillekin valottamalla patsaiden syntyprosessia. Keskiviikkona avattiin kunnankirjastolla Neljännesvuosisata ranttisia patsaita -näyttely, pohdittiin Rantsilan kansantaiteen sanomaa sekä esiteltiin sitä tutkijoille ja muille uteliaille.



Ainutlaatuinen
ilmiö


Rantsilassa ei olisi patsaita, ainakaan yhtä paljon, jos ei olisi ollut opettajatar Helmi Junttilaakaan.

"Hän on näiden patsaiden äiti", lausuu rantsilalainen maanviljelijä Väinö Porkka esitellessään kirjaston pihalla olevaa maatalousaiheista patsasrykelmää.

"Patsaiden aiheet ovat tyypillisesti maataloudesta tai vaikkapa metsästä. Tällä Mansikki-lehmällä on vasikka joka on nimeltään tietysti Helmikki", Porkka jatkaa.

Patsaan tekijä on kiiminkiläinen ITE-taiteilija Martti Väänänen, joka veti yhdessä Junttilan kanssa kansalaisopiston ainutlaatuista taideryhmää, jonka pääasiallisena tehtävänä oli tuottaa kuntaan julkisia betonipatsaita. Ryhmä toimi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa neljän lukuvuoden ajan. Yhteistyössä syntyi patsas joka vuodelle, yksi näistä on eri kielillä hirnuva Sandelsin ratsastajapatsas. Väänäsen patsaita on Rantilassa arviolta 13.

Martti Väänänen on taiteillut jo 20 vuotta, ja hänen julkisia patsaitaan on muissakin kunnissa Suomessa, kauimmainen löytyy Australiasta asti.

"Tykkään kuvata ihmisiä ja eläimistä esimerkiksi joutsenia ja metsoa.", hän selvittää.

Väänänen on omien sanojensa mukaan joka paikan höylä, käsillään hän on tehnyt töitä aina.



Hiihtäjäpatsaasta
tuli viestikulkue


Kansalaisopiston kipinän synnyttämänä Johannes Tervo on jatkanut patsasperinnön vaalimista. Viimeisin villitys yli 80-vuotiaalla Tervolla tosin on kanteleiden teko.

Entisen matkustajakodin pihamaalle, hautausmaan aidan viereen piti syntyä alun perin Eero Mäntyrannan hiihtäjäpatsas.

"Se ei vaan tuntunut sopivan tähän paikkaan. Silmissäni näin aaveet ja haaveet. Enkeli tuo viestiä meille ja tuo tuossa on aatelisneiti", esittelee Tervo teostaan Viestikulkue.

Laajassa teoksessa on uskonnollista symboliikkaa, tuulahdus antiikin Kreikan maailmaa koristepylväässä ja maallisempaakin puolta. Keskellä teosta on hevonen suokenkineen sekä metso, korppikotka ja kaksi hanhea juuri laskeutuneina.



Eläkkeellä
aikaa taiteilla


Muurarin ja puusepän koulutuksen omaava Tervo kertoo olleensa aina kätevä käsistään. ITE-taiteilu sai alkunsa sodassa, jossa hän muurasi takkoja ja teki joskus erikoismerkkejä esimerkiksi ratsumestarille.

"Silloin huomasin taipumukseni, mutta ei siviilissä enää ollut aikaa siihen. Kun jäin eläkkeelle, päätin aloittaa uudestaan."

Tervon kesämökin pihamaalla Kerälän kylässä on ensimmäiseksi vastassa Väinämöinen kanteleineen. Erityisesti joentörmällä oleva Siikajoen uittoa 1890-1960 kuvaava patsas on kerännyt ihailijoita. Tervon teoksiin liittyy aina myös tarinoita, joita puhelias taiteilija kertoo mielellään. Ne liittyvät usein oman suvun vaiheisiin, kuten uittopatsaskin - Tervon isä oli uittomies.

Keskellä pihamaata komeilee keihäänheittäjä, jonka toisella puolella on nainen pysti kädessään ja vasemmalla kipittää pieni juoksija.

"Tämä kuvaa tyrnäväläistä Markusta, ja myönnän kyllä, että vaimo on samaa sukua. Nainen tuossa puolestaan tuumii, että malja voittajalle. Naisesta olisin tehnyt vielä muodokkaamman, mutta vaimo ei antanut", heittää Tervo.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – löydä suosikkisi klassikoiden ja uutuuksien joukosta.

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä