Sanooko nimi Bartolomeos I mitään? Jos ei, niin autetaan. Kyseessä on merkittävä hengenmies, jonka kotikirkon ikonostaasin koristeluun kuuluu kaksipäinen kotka.
Venäläisestäkö puhutaan? Vai Kreikan asukkaasta?
Ei, Bartolomeos on syntyisin Turkista, ja hän hoitaa tehtäväänsä Istanbulin Fenerin kaupunginosassa. Hänen kotikirkkonsa on nimeltään Pyhän Georgioksen katedraali. Sen pihapiirissä sijaitsee Bartolomeoksen virkapaikka.
Bartolomeos I on titteliltään Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispa, ekumeeninen patriarkka. Jos historia olisi kulkenut toisin, hänen kirkkonsa voisi olla saman kaupungin valtava Hagia Sofia.
Kävi vain niin, että turkkilaiset rynnistivät basilikaan vuonna 1453 Konstantinopolin valtauksen yhteydessä. Kirkosta tuli moskeija ja viime vuosisadalla museo.
Bartolomeos, 78, on koko ortodoksisen maailman ykkönen, ”ensimmäinen vertaistensa joukossa”, mutta käytännössä itsenäiset ortodoksiset kirkot hoitavat omat asiansa patriarkkoineen ja piispoineen.
Suomen ortodoksinen kirkko ei ole täysin itsenäinen vaan autonominen Konstantinopolin alaisuudessa, Bartolomeos on siten myös Suomen ortodoksien korkein piispa. Siinä roolissa hän on ohjaillutkin Suomen ortodokseja.
Pienikokoinen valkopartainen patriarkka on kuitenkin viime viikkoina ollut paljon isommassa roolissa kuin Suomen asioihin syventymässä. Viime lauantaina Bartolomeos allekirjoitti paperin, joka antaa itsenäisyyden Ukrainaan luodulle uudelle ortodoksiselle kirkolle.
Pyhän Georgioksen kirkossa hänen vieressään istui Ukrainan presidentti Petro Poroshenko. Se kertoi, että kyseessä ei ollut pelkästään kirkollinen vaan myös poliittinen uutinen – ja järisyttävä silläkin tavalla.
Lataus syntyy siitä, että Bartolomeoksen kynän vedolla iso osa Ukrainan ortodokseista, kirkoista ja omaisuudesta karkaa Moskovan patriarkaatin ulottumattomiin. Teoriassa lähteviä on jopa kymmeniä miljoonia.
Se on Moskovalle kirvelevä isku. Moskova tarkoittaa tässä myös Venäjän poliittista johtoa.
Asian tulenarkuudesta kertoo se, miten presidentti Vladimir Putin viime kuussa arvioi Ukrainan ortodoksien irtaantumisaikeen seurauksia. Hänen mukaan kirkon omaisuuden mahdollinen uudelleenjako Ukrainassa voi johtaa ankariin kiistoihin, "jopa verenvuodatukseen".
Lämpimän veljellisiksi ei voi kuvata Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Kirillinkään viestejä Bartolomeokselle vuodenvaihteen alla.
Kirill kirjoitti, että jos Bartolomeos antaa itsenäisyyden Ukrainan kirkolle, ekumeeninen patriarkka ei enää ole ortodoksisen maailman johtohahmo.
Samoin Moskovan patriarkka kuvasi, kuinka Bartolomeoksen Ukrainan ortodokseille aiheuttamat kärsimykset "todistavat häntä vastaan viimeisellä tuomiolla".
Taivaspaikan menetystä pelkäämättä kuitenkin Bartolomeos kirjoitti nimensä uuden kirkon itsenäisyydestä kertovaan asiakirjaan.
Juuri nyt olisi kiinnostavaa päästä lukemaan Kirillin syvimpiä ajatuksia presidentti Putinista, jonka kanssa hän on ollut kovinkin hyvää pataa.
Ukrainan skisman viime käänteet juontavat suoraan Putinin operointiin Itä-Ukrainassa että Krimillä. Tämän tietää Kirill ja sen tietää Putin, vaikka Bartolomeosta, Poroshenkoa ja länttä kaikesta syytetäänkin. Ukraina lipuu yhä kauemmaksi pyhästä Venäjänmaasta, joutuvat kummatkin toteamaan.