Aurinko paistaa. Tie on kuiva. Työt tai opiskelut eivät purista. Alla on kesäkumit tai talven pölyistä ajokuntoon putsattu moottoripyörä.
Juuri näihin aikoihin kaasujalat ja -hanat ovat herkässä. Patoutunut talvienergia purkautuu.
Eräs arki-ilta Ylivieskan Visalantiellä, kun kevyen liikenteen väylä loppuu ja kapea piennar alkaa, todistaa teorian oikeaksi: Routaisella, mutkaisella ja kapeahkolla tiellä suhisee ohitse varsinkin kaksipyöräisiä reilua ylinopeutta. Jotkut ovat yksin, jotkut kyydittävät.
Näitä hurjastelijoita ei keskiviikon ratsiassa, päiväsaikaan, näkynyt.
"Osa moottoripyöräilijöistä tykkää vauhdista ja kokeilee ajopelinsä rajoja enemmän kuin autoilijat. Revittelijöitä on varsinkin iltaisin, kun ihmisillä on vapaa-aikaa", ylikonstaapeli Veijo Alavaikko muotoilee.
Erinomaiset olosuhteet saavat ihmisten aistit herpaantumaan.
"Tuudittaudutaan keliin, eikä keskitytä ajamiseen. Tällöin tulee ihmeellisiä kolareita ihmeellisissä paikoissa."