Kansallisen vaalirahoitussotkun tuoksinassa uhkaa jokainen päivä tuoda uusia yllätyksiä. Viikko sitten sai avainministeri oikeuskansleri Jaakko Jonkalta - suullisesti ja pikavauhtia - puhtaat paperit. Oikeuskansleri katsoi, ettei ministeri ollut tietoisesti menetellyt lahjusrikkomukseen viittaavalla tavalla. Tiistaina Jonkka julkaisi perustelunsa sille, miksi elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen toiminnassa ei ole mitään moitittavaa.
Pekkarinen myönsi marraskuussa 2006 Suomi-Soffa Tehdas Oy:lle 0,8 miljoonan euron investointituen. Ennen kevään 2007 eduskuntavaaleja hän sai samaan konserniin kuuluvalta Suomi-Soffa SFF OY:lta
5 000 euroa vaalitukea. Pekkarisen tukiryhmä myi firmalle tauluja.
Yrityksen tehtaan aiemmin vihkinyt Pekkarinen muisti toukokuun lopulla vaalirahoituskohun tuoksinassa tapausketjun alkupään ja ryhtyi toimiin. Jonkalle hän kertoi asiasta suullisesti 30.5. ja lähetti vielä muistion 3.6. Seuraavana päivänä Pekkarinen riensi julkisuuteen kertomaan oikeuskanslerin vapauttavasta päätöksestä.
Jonkka ei löytänyt näyttöä Pekkarisen muistamattomuutta vastaan. Se pitää varmaankin paikkansa, mutta mieleen työntyy silti väkisinkin kirjallinen lainaus: "Etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä". Jonkalle ei jäänyt niissä oloissa muuta vaihtoehtoa kuin uskoa ministeriä, joka väitti, että hän oli "alusta lähtien" unohtanut tukipäätöksensä.
Pekkarisen unohdus on hämmentävä. Häntä tuntevat kun tietävät, että hän on tavallisesti erittäin hyvämuistinen mies, pieniä yksityiskohtia myöten. Mutta voihan unohdus sattua kenelle tahansa.
Pekkarinen ilmoitti myös olleensa valmis eroamaan virastaan, jos moitittavaa olisi löytynyt. Kertomalla erovalmiudestaan hän todisteli samalla ottavansa muistivirheensä äärimmäisen vakavasti. Hallituksen ja Pekkarisen onneksi oikeuskansleri ei löytänyt kytköstä investointitukipäätöksen ja vaalituen vastaanoton väliltä, joten yleinen luottamus viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen ei ollut heikentynyt, Jonkka arvioi.
Laillisuusvalvoja Jonkan kiire on herättänyt ansaittua ihmettelyä. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mielestä se ei luo mielikuvaa asian perusteellisesta selvittämisestä (HS 11.6.). Ihmetystä aiheuttaa myös se, että päätöksen perustelut julkaistiin ja ilmeisesti kirjoitettiin vasta yhden kantelun jälkeen.
Kaiken kaikkiaan on ikävää, että oikeuskanslerin toimintakin herättää epäluuloisuutta. Poliitikkojen keittämä vaalirahasoppa riittäisi.
paakirjoitus@kaleva.fi