Yliopistot palkkaavat määräaikaisia työntekijöitä selvästi enemmän kuin mikään muu työnantaja. Tiedekorkeakoulut ovat pullollaan projekteja, sijaisuuksia ja viranhoitoja, joiden määräaikaisuudelle löytyy perusteluja. Useimmat yliopistot ovat kuitenkin joutuneet maksamaan korvauksia sääntöjen vastaisesti ketjutetuista pätkätöistä.
Valtiovarainministeriön tuoreen työryhmämuistion mukaan valtionhallinnon määräaikaisista työntekijöistä 63 prosenttia työskentelee yliopistoissa. Osaltaan suurta lukua selittävät mm. assistenttien työsuhteet, jotka on jo asetustasolla säädetty määräaikaisiksi. Luvussa ovat mukana myös monet sijaisuudet ja avoinna olevan viran hoitoon liittyvät järjestelyt.
Suuri osa määräaikaisuuksista putoaa kuitenkin näiden ryhmien ulkopuolelle. Tieteentekijöiden liiton asiamies tutustui viime vuonna yli 70:een työsuhteiden pätkimiseen liittyvään korvausvaatimustapaukseen. Niistä yliopisto oli työnantajana 44:ssä. Ongelmalliseksi valitusten käsittelyn tekee työn luonteen tulkinnanvaraisuus.
Valtaosa projekteissa
Reilussa puolessa, eli 26 tapauksessa yliopisto määrättiin maksamaan työntekijälle korvausta. Laittomina pidettiin muun muassa perusteluita määrärahojen vähyydestä, henkilökohtaisista syistä ja tehtävän kausiluonteisuudesta.
Esimerkiksi Teknillinen korkeakoulu joutui hiljattain maksamaan kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen tutkijalle, joka oli palkattu määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan 14:llä eri määräyksellä. Ratkaisevaa korvauspäätöksessä oli se, että määräykset kestivät selvästi rahoituskausia lyhyemmän aikaa.
Korvausvaatimus hylättiin 18 tapauksessa. Vaatimuksia käsitelleen virkamieslautakunnan mielestä sijaisuus tai harjoittelu eivät olleet laittomia määräaikaisuuden perusteita. Myös kestoltaan rajatut projektit sallivat työsuhteiden pätkittämisen. Niitä onkin suurin osa yliopistojen määräaikaisista työsuhteista.
Raha kiertää
Ehkä merkittävin yksittäinen syy määräaikaisten ja lyhytaikaisten työsuhteiden käyttöön yliopistoissa on ulkopuolisen rahoituksen voimakas kasvu. Valtiovallan näkemys on ollut, että kilpaillun rahoituksen osuutta suhteessa budjettirahoitukseen tulisi kasvattaa. Suuri osa ulkoisesta rahoituksesta tulee nyt kiertotietä Suomen Akatemian, Tekesin ja EU:n kautta.