Pät­kä­työt tut­ki­joi­den­kin riesana

Suurimpia haasteita tutkijanuralle Suomessa ovat pätkätyöläisyys, naisten eteneminen tutkijanuralla ja kansainvälisen liikkuvuuden vähäisyys. Myös ulkomaisten tutkijoiden vähäinen määrä, tutkijanuran houkuttelevuus ja tutkijoiden taloudellinen asema mielletään ongelmaksi.

Akateeminen koulutus ei takaa töiden vakinaisuutta.
Akateeminen koulutus ei takaa töiden vakinaisuutta.

Suurimpia haasteita tutkijanuralle Suomessa ovat pätkätyöläisyys, naisten eteneminen tutkijanuralla ja kansainvälisen liikkuvuuden vähäisyys. Myös ulkomaisten tutkijoiden vähäinen määrä, tutkijanuran houkuttelevuus ja tutkijoiden taloudellinen asema mielletään ongelmaksi.

Tiedot käyvät ilmi tutkijanuran kehittämistyöryhmän muistiosta, joka luovutettiin keskiviikkona opetusministeri Antti Kalliomäelle (sd.) opetusministeriön ja Suomen Akatemian Tiedefoorumissa. Työryhmä perustettiin toissavuoden lokakuussa, ja sitä johti kansleri Eero Vuorio.

Tilanteen parantamiseksi työryhmä esittää neliportaisen uramallin kehittämistä. Mallissa tutkijanura etenisi tohtorikoulutettavasta tutkijatohtoriksi, jonka jälkeen seuraisi akatemia- ja yliopistotutkijavaihe. Lopuksi tulisi professorin, akatemia- ja tutkimusprofessorin virat.

Uusi malli voitaisiin työryhmän mukaan rahoittaa yhteisrahoituksella, mikä tarkoittaa ulkopuolisen rahoituksen hankkimista yliopistoille. Tällä hetkellä yliopistoilla on vaikeuksia yhdistää omaa budjettirahoitusta ja ulkopuolista tutkimusrahoitusta, jonka johdosta tutkijoiden työsuhteet ovat välillä melko lyhyitä.

Ilmoita asiavirheestä