Yhdeksällä ministerillä on ollut reilun vuoden verran apunaan poliittinen valtiosihteeri. Ministereiden työtaakkaa helpottamaan palkatut virkamiehet eivät ole paistatelleet laajalti julkisuuden valokeilassa.
Itse järjestelmästä on ollut suurtakin porua. Vuosien taistelun jälkeen Matti Vanhasen hallitus rohkeni perustaa virat.
Kansanedustajat kiivailivat muutama viikko sitten valtiosihteereistä kyselytunnilla. Kokoomuksen Kimmo Sasi luonnehti, että valtiosihteerit ovat aiheuttaneet valtionhallinnossa "totaalisen kaaoksen".
Sytykkeen kipakkaan keskusteluun aiheutti ministeri Hannes Mannisen valtiosihteerin Antti Mykkäsen aiheuttama sähköpostikohu. Mykkänen vaati ministeriön kehitysjohtajan Ulla-Maija Laihon sähköposteja käyttöönsä.
Mykkäsen toiminta ei ollut ministeriön mukaan lainvastainen. Virkamies on vahvistetusta työnjaosta riippumatta velvollinen suorittamaan tehtävät, jotka valtiosihteeri hänelle määrää. Mykkänen kaipasi Laihon lähettämiä työviestejä aluekeskuskoordinaattoreille.
Kohun taustalla oli kyse enemmänkin vahvan roolin ministeriössä ottaneen Mykkäsen ja pitkänlinjan virkamiehen Laihon näkemyseroista. Vahvat poliittiset persoonallisuudet aiheuttavat helposti ärsytystä oman arvonsa tuntevissa virkamiehissä.
Osalle virkamiehistä on vaikeuksia tottua siihen, että ministeri on ministeriön päällikkö, jonka pillin mukaan politiikkaa ja asioita on valmisteltava. Valtiosihteeri-instituutio perustettiin vahvistamaan ministeriöiden poliittista ohjausta.
Tuorein kohu on noussut valtiosihteereiden nimityskelpoisuudesta. Presidentti Tarja Halosen on väitetty ilmaisseen haluttomuutensa nimittää valtiosihteereitä korkeisiin virkoihin.
"Poliittisena valtiosihteerinä toimiminen ei ole este eikä oikotie korkeisiin virkoihin", Halonen totesi lausunnossaan. Tarkennus on hyvä, koska valtiosihteerinä toimiminen ei voi olla este muihin korkeisiin virkoihin.
Valtiosihteereiden keskuudessa on nähtävissä joukkopakoa.
Liikenneministeriön Perttu Puro hävisi kansliapäällikön viran sitoutumattomalle ylijohtajalle Harri Pursiaiselle. Peruspalveluministerin valtiosihteeri Terttu Savolainen haki Savonlinnan johtoon, mutta veti lopulta hakemuksensa pois.
Ympäristöministeriön Stefan Wallin pyrkii RKP:n puheenjohtajaksi ja sitä kautta kestoministeriksi. Pertti Rauhio valtiovarainministeriöstä on vahvoilla Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtoon. Sosiaaliministerin valtiosihteeri Leila Kostiainen on hakenut ministeriön kansliapäälliköksi.
On ymmärrettävä, että pätkätöissä olevat valtiosihteerit etsivät hanakasti uusia töitä. Valtiosihteereiden joukosta löytyy varmasti päteviä henkilöitä muihinkin merkittäviin tehtäviin.
Virkojen osalta valtiosihteereidenkin on täytettävä pätevyyskriteerit. Nykyinen tehtävä ei voi olla oikotie tukevammalle vihreälle oksalle.