"Tämähän on aivan säälittävä luku." Bioanalyytikko Markku Yli-Pyky katsoo hieman järkyttyneenä Tehyn työehtosopimusta, jossa määritellään terveydenhoitoalan vähimmäispalkat.
Ei lukema mikään yllätys tietenkään ole. Yli-Pyky valmistui viisi vuotta sitten ammattikorkeakoulusta, ja opiskeluaikanakin oli hyvin tiedossa, ettei palkka tule päätä huimaamaan. Nyt hän tienaa 1 700 euroa kuussa, ja siinä on jo yksi ikälisä mukana.
Yli-Pyky toimii bioanalyytikkona patologian laitoksella Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hänen tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi kudosnäytteiden ottaminen kasvaimista.
Palkkaus on yleinen harminaihe työpaikalla. "Kuka siihen nyt tyytyväinen olisi?"
Kaikki työkaverit ovat naisia, ja Yli-Pyky on viihtynyt työyhteisössä mainiosti.
"Alhainen palkkaus johtuu varmaan siitä, että ala on naisvaltainen. Jos täällä olisi miehiä samassa suhteessa, niillä olisi varmaan tuplapalkka. Onhan kyse myös arvostuksesta - tosin en tiedä, miksi alaa ei arvosteta."
Juhlapuheen tasolla terveydenhoitoalaa kyllä ylistetään, ja väestön ikääntyessä työvoimaa olisikin saatava alalle yhä enemmän. Yli-Pyky uskoo, että jos poliittista tahtoa löytyisi, alan palkat saataisiin ylöspäin. "Kunnat haluavat tietysti teettää kaiken mahdollisimman halvalla, onhan se ymmärrettävää", hän pohtii.
Yli-Pyky sanoo, että palkalla tulee toimeen, mutta eurot on laskettava tarkkaan. Palkka on yleensä loppu, kun seuraava tulee. Pienestä palkasta ja työtilanteen epävarmuudesta huolimatta hän on rohjennut ostaa asunnon, koska vuokranmaksu ei välttämättä tule lainan lyhennyksiä halvemmaksi.
"Pakko oli uskaltaa ja uskoa, että töitä riittää. Raha on nykyään arvostuksen mitta, mutta itselle raha on tärkeintä silloin, kun sitä ei ole."
Vuoden pätkä
on luksusta
Potilaiden kanssa ei työssä olla tekemisissä, joten Yli-Pyky ei joudu kohtaamaan terveydenhuoltoalan yleisiä asiakaspalveluongelmia: nimittelyä, haistattelua ja väkivaltaa.
Työ on mielekästä ja mukavaa, ja siinä tuntee auttavansa ihmisiä. Ammattitaito koostuu niin käden taidoista kuin teknisestä osaamisestakin.
Stressi painaa mieltä ja ruumista, kun koko ajan on hoppu. Jos ei ehdi pitää edes ruokataukoa, alkaa uupumus vaivata väistämättä. "Silloin tuntuu, ettei edes muista, mitä on työpäivän aikana tehnyt, vai tekikö yhtään mitään", Yli-Pyky virnistää.
31-vuotias bioanalyytikko voisi hyvinkin jäädä terveydenhoitoalalle, jos töitä vain riittää. Vakinaista työsuhdetta Yli-Pyky ei ole vielä saanut. Nykyinen pätkä on peräti vuoden mittainen. "Vuosi on ihan luksushommaa."
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin palkkalistoilla on noin 1 600 pätkätyöläistä, joten Yli-Pyky ei elä epävarmuudessa yksin. Työpaikalla tiedetään jopa vuosikymmenen verran ketjuuntuneista määräaikaisuuksista.
Henkilöstöjohtaja Pentti Peltolan mukaan 95 prosenttia hoitohenkilökunnan vakansseista on täytetty vakinaisesti, ja uusia vakinaistamisia harkitaan kaiken aikaa. Vakinaisten poissaolojen kattamiseen käytetään runsaasti määräaikaista työvoimaa.
Peltolan mielestä ei ole poikkeuksellista, että pätkät jatkuvat vuosia, sillä sijaisuus määräaikaisuuden perusteena on laillinen.