Oulu
Pätkätyöläisen elämää varjostavat nöyryytyksen, jatkumattomuuden ja epävarmuuden tunteet. Perheelliselle päivän ja parin työrupeamat sekä puolen tunnin varoajat töihin lähdön suhteen ovat hankalia ja raivostuttavia.
Pirjo (nimi muutettu) työskenteli pätkittäin sairaanhoitajana Oysissa vuosina 2000 ja 2001. Hän on valmistunut alan ammattilaiseksi viitisen vuotta sitten, ja työskenteli ennen Ouluun muuttoa Hyksissä Helsingissä yli puolitoista vuotta.
"Siellä ei ollut minun kohdallani tällaisia ongelmia. Tosin tiesin etukäteen, ettei työtilanne Oulussa ole paras mahdollinen. Tulimme tänne kuitenkin jäädäksemme, eikä muutto muualle ole tullut mieleenkään", Oulun seudulta kotoisin oleva Pirjo tuumaa.
Pirjo on ollut äitiyslomalla ja palailee vähitellen työelämään. Nyt hänelle on luvattu muutamaksi kuukaudeksi töitä.
"Edelleen tämä on kuitenkin pätkäelämää. Vaikka nyt on edessä vähän pitempi rupeama, käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä, onko töitä luvattu kuukaudeksi vai kolmeksi. Koko ajan mukana on väliaikaisuuden tunne."
Pirjo toivoo kuitenkin, että tilanne on muuttunut hänen äitiyslomansa aikana eikä elämä menisi enää niin "pätkimiseksi".
Taannoin pätkiä tehdessään Pirjo tiesi ani harvoin, milloin töitä on seuraavan kerran luvassa. Työsuhteen viimeisenä päivänä saatettiin kysyä, pääseekö Pirjo seuraavana päivänä töihin. Joskus soitettiin vasta seuraavana aamuna samaksi päiväksi töihin.
Pidemmät kahden ja kolmen viikon rupeamat muodostuivatkin usein lyhyemmistä jaksoista, joita ei sovittu aina yhdeltä istumalta.
"Kyllä siinä koko ajan piti olla valmis menemään töihin. Joka aamu odotin puhelinsoittoa. Jos se soi seitsemältä ja töihin täytyi ehtiä puoli kahdeksaksi, ei auttanut kuin kiikuttaa lapsi hoitoon ja mennä. Ei siinä voinut sanoa, että en tule, vaikka tilanne olikin nöyryyttävä", Pirjo kertoo.
Siinä mielessä Pirjo oli pätkätöidensä aikana onnellisessa asemassa, että hänen ei tarvinnut vaihdella työyhteisöjä ja näin työkaverit tulivat tutuiksi pätkien aikana.
"Onhan se selvää, että tilanne väsyttää ihmisiä. Kasautuvat työt ja yhteinen kyllästyminen ovat kaikkien ongelmia."
Pirjo viihtyy työssään erinomaisesti. Hänen mielestään töissä on aina ollut mukava ja hyvä olla, ja sieltä on löytynyt roppakaupalla kohtalotovereita. Kotona paukut eivät sitten välttämättä riitä enää hyväntuulisuuteen.
"On se kuitenkin sellainen murheenaihe, että sitä päivittäin miettii. Vakituisen työn kun saisi", Pirjo miettii toiveikkaana.