Pelaaja-arviot ovat tylyjä. Niitä voi lukea esimerkiksi IS SM-liigasta, Jatkoaika.comin pelaajaesittelystä tai Kiekko-Kalevan vanhasta blogimerkinnästä:
"Pieni koko rajoittaa."
"Pieni, hidas eikä erityisen taitava."
"Auttamatta liian köykäinen SM-liigan kärkijoukkueeseen."
Arvioiden kohde, Kärppien Antti Ylönen on tottunut vähätteleviin kommentteihin. 171-senttinen puolustaja on poikkeuksellinen ilmestys huippujoukkueen takalinjoilla.
"Periaatteessa kokoni on heikkous. Mutta se on osa-alue, jota en voi kehittää", Limingassa varttunut Ylönen hymähtää.
Ylösen, 25, onneksi asiantuntijat ovat vain asiantuntijoita. Tärkeintä on vakuuttaa ne, jotka asioista päättävät - seurajohtajat ja valmentajat. Sen Ylönen on myös tehnyt.
Vain harva ymmärtää, millaisen myllyn läpi Ylönen on vuosien varrella tullut. Jääkiekkomaailmassa pieni pelaaja joutuu ansaitsemaan oikeutuksen olemassaololleen joka päivä. Uudelleen ja uudelleen.
"Jos iso ja pieni pelaaja ovat yhtä hyviä, on selvä kumman valmentaja ottaa. Mutta jos tekee asiat paremmin, on kärsivällinen ja jaksaa taistella ja yrittää, voi pienikin kaveri syrjäyttää isompansa."
Ohje, joka juuri Ylösen lausumana ei ole sanahelinää.
Ei haittaa, vaikka
tekee kipeää
SM-liigakiekkoilija saa urallaan kuulla huutoja laidasta laitaan. Yksi niistä on jättänyt Ylösen aivoihin erityisen vahvan muistijäljen.
"Kerran joku huusi lauantai-illan huumassa, että ´eti pätkä muita hommia´. Taisi olla Mikkelissä, kun pelasin Hokissa Mestistä."
Mitä ajattelit huudosta?
"Nauratti."
Koko asettaa Ylösen pelaamiselle rajat. Puolustajan työskentelyssä korostuu voiman sijasta oveluus. Ja tahto.
Ylösen peli ei ole näyttävää, viihdyttävää eikä fyysistä. Mutta tärkeimmässä tehtävässään sisupussi onnistuu riittävän usein. Ylönen pysäyttää hyökkääjät - tavalla tai toisella.
"Sijoittuminen ja taistelu. Ne ovat minun vahvuuteni. Väleihin on uskallettava mennä, vaikka satakiloinen jässikkä tulisi ja ajaisi meikäläisen paskaksi", Ylönen kuvailee.
Yksi jässiköistä on Ilveksen Marko Anttila.
Lempeä jätti sekoitti
Chicagon koneet
Miehen lempinimi on Lempäälän lempeä jätti. Eikä ihme.
Kun 202-senttinen ja 106-kiloinen Marko Anttila vetää luistimet jalkaansa, on näky vaikuttava. Samaan näkyyn ihastui myös Ilveksen nykyinen päävalmentaja Sakari Pietilä, joka toimi takavuosina NHL-seura Chicago Blackhawksin kykyjenetsijänä.
Chicago varasi Anttilan NHL-oikeudet kesällä 2004. Suuri mies aiheutti pienen mediakohun, sillä ennen NHL-varausta Lempäälän Kisan pelaajaa ei tuntenut juuri kukaan.
On ainutlaatuista, että NHL-seura varaa pelaajan Suomen kolmanneksi ylimmältä sarjatasolta.
"Chicago etsi siihen aikaan isokokoisia ja suoraviivaisia pelaajia. Niillä meni koneetkin sekaisin, kun tällaista pelaajaa ei ollut missään listoilla", Pietilä muisteli syyskuussa IS Veikkaajassa.
On väärin sanoa, etta Anttila sai varauksen pelkästään kokonsa vuoksi. Mutta tärkein yksittäinen tekijä se hänen tapauksessaan kiistämättä oli.
"Samoilla taidoilla ja 170-senttisenä Anttilaa ei olisi varattu. Tämä on yhä isojen miesten peli", pitkän linjan pelaaja-agentti Petteri Lehto alleviivaa.
Koolla ja kovuudella saa jääkiekossa paljon anteeksi.
Herra Helmisen
tilalle keulakuvaksi
Myös Anttilasta on laadittu pelaaja-arvioita, jotka ovat ylistäviä. Jopa yllättävän ylistäviä, kun ottaa huomioon, että Anttila teki viime kaudella vain (14+9) 23 tehopistettä. Tänä syksynä on ollut vielä hiljaisempaa (27 peliä, 3+5=8).
"Pystyy kääntäämään kokonaisia pelejä yksin, mahdoton pysäyttää", kuuluu yksi arvio.
Anttila, 23, on SM-liigan pisin pelaaja. Missä tahansa hyökkääjä liikkuu, siellä päät kääntyvät. Kun Raimo Helminen lopetti uransa, nosti Ilveksen seurajohto uudeksi keulakuvaksi juuri Anttilan.
"Tyttöystävä kyllä ihmetteli, että eikö siihen löydetty ketään muuta", Anttila tokaisi IS Veikkaajalle.
Anttila itse ei tee koostaan numeroa. Hän joutuu puhumaan senteistään ja kiloistaan lähes kyllästymiseen asti.
"En kuitenkaan koe, että koko olisi rasite. On siitä niin paljon hyötyä."
Hyötyä jäällä ja sopimusneuvotteluissa.
Tahto vie pienen
miehen pitkälle
Jääkiekkoilija ei voi koskaan olla liian iso. Kun Anttilaa ja Ylöstä vertaa, on jälkimmäinen se, jolle jää omista mitoista jossiteltavaa.
Anttilan raameilla varustettuja pelaajia ei pyöri jäähalleissa ruuhkaksi asti. Hän löytää töitä aina.
Ylösen tilanne on päinvastainen. "171 cm" -merkintä ei ole puolustajan ansioluettelossa suositus, vaan rasite. Se sulkee ovia.
On vaikea kuvitella Ylöstä vaikkapa HIFK:n punapaitaan. Seuraan, jonka pelaajien halutaan näyttävän isoilta ja pahoilta. Ylönen on sitkeä ja sisukas mutta ei iso ja paha.
"Olen minä sitä joskus miettinyt - kaverit ja jopa ventovieraat vielä enemmän. Että jos olisin 10 senttiä pitempi, niin mitä sitten. Mutta se on taasÊ6; no, jossittelua."
Ylösen fanipaita tuskin nousee joulumyynnin ykköshitiksi, mutta hänen esimerkkinsä arvoa ei voi väheksyä kukaan. Tahto vie pienenkin miehen pitkälle. Ylösen tapauksessa SM-liigaan.
"Koskaan ei kannata luovuttaa. Joku voi sanoa, että ´olet liian pieni´. Entä sitten? Se on yhden ihmisen mielipide."
Vain yhden.