"Onko nää meidän lapset liian paksuja?" ohjaaja Ville Saukkonen vääntelee Turtleseilta näyttävien nukkien raajoja.
"Näihin pitää saada jotain", hän kaipaa ilmettä kolmelle eriväriselle pojalle, jotka johdattavat Taikahuilun Taminoa ja Papagenoa Sarastron maailmaan.
Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikön ja yhteistyökumppaneiden oopperaprojektin puvustus on loppusuoralla. Ohjaaja Saukkonen ja lavastus- ja puvustussuunnittelija Kalle Kuusela kävivät maanantaina Oulussa katsomassa, miltä puvut näyttävät kuukautta ennen harjoitusten alkua.
Ylipappi Sarastron pukua värittää zen-buddhalaisuus, linnustaja Papageno saa pingviiniasuunsa räpylät ja Ostarin Riitaksi ristityn Papagenan asu pullistelee Suomi-verkkareissaan.
Kaikki ideat ovat miesten mukaan Mozartin musiikissa. "Molemmat ovat heittäneet soppaan ideoita, yhteistyö on ollut saumatonta", Saukkonen sanoo.
Ensimmäistä oopperapuvustustaan tekevä Kuusela on tullut tutuksi designfarkkuja valmistavasta KoneHelsinki-vaatemerkistään ja kerännyt mainetta myös Antti Tuiskun, Kwanin ja Deep Insightin puvustajana.
"Ei harmita, ettei Taikahuilun puvuissa ole käytettyä farkkua, sitä on omissa töissä ihan riittävästi", Kuusela kuittaa.
"Ero oopperan ja musavideoiden välillä on siinä, että oopperassa yleisö on kauempana ja ratkaisujen tulee olla teatraalisempia. Popparit taas esiintyvät omina itsenään, ja yleensä heidän asujen suunnittelu lähtee artistin omista ajatuksista", Kuusela tarkentaa.
Satuooppera syntyy tulevaisuudessa, niistä aineksista, mitä on jäljellä maailman tuhon jälkeen. "Esillä ovat ihmiskunnan rippeet, itä ja länsi, siitä tulee jännä paketti", Saukkonen hehkuttaa.
Ville Saukkonen on hyvällä tuulella. Hän on lukenut aamulla Helsingin Sanomien arvostelun Peter Pan -musikaaliohjauksestaan, joka sai ensi-iltansa Leppävaaran Sellosalissa viime lauantaina. "Voiko parempaa arviota olla, kun Hesari otsikoi, että Peter Pan on napakymppi?"
Espoon musiikkiopisto Juvenalian ja ammattiopisto Omnian kanssa yhteistyössä tehty Jukka Linkolan säveltämä satumusikaali on yksi neljästä ensi-iltasta, jotka ovat pitäneet ohjaajan kiireisenä. Vielä ennen Taikahuilun toukokuun 7. päivän h-hetkeä ohjaaja lähtee kahdeksi viikoksi lomalle Tokioon.
Nuoresta iästään huolimatta Saukkonen on ohjaajana kokenut ja Taikahuilu on hänen kolmas produktionsa Oulussa. Suomalainen Tapiiri nähtiin muutama vuosi sitten kansainvälisillä lasten ja nuorten teatteripäivillä, ja viime maaliskuussa Saukkonen vieraili Oulun musiikkijuhlilla Maria de Buenos Aires -tango-operitan ohjaajana.
"Kato, eiks oo hieno", ohjaaja peilaa yhtä kolmen naisen pvc-muovista ja höyhenistä tehtyä pitkää takkia. "Tässä on vaikutteita Lady Gagalta ja Abbalta."
Naisten korsetteihin ommellaan vielä piirilevyn palasia tai lasin paloja, lateksitakki peittää alleen dalmatialaispöksyt. "Tähän täytyy saada mosaiikkimainen ilme", ohjaaja palaveeraa oppilaiden ja opettajien kanssa.
Taikahuilun tuottaja Jenny Kilponen uskaltautui OAMK:n tekniikan yksikön pimeimpään bunkkeriin, mistä vihreät piirilevyt pelastettiin puvustukseen.
Kierrätysmateriaali korostuu puvuissa. Kalle Kuusela on hankkinut Pelastusarmeijan kirpputorilta valkoisia miesten kauluspaitoja ja karuja kasarikalsareita, naisten vanhan turkin, josta tulee lohikäärme ja kumihanskoja kananjaloiksi.
"Pelkkä pesu auttaa patinointiin, saadaan kankaan pintaan kulutuksen jälkiä", Kuusela vinkkaa sähkönsininen kangas kädessään. Siitä tehdään Paminan asu.
"Tein ensimmäisen Taikahuiluni liian nuorena, ja siitä jäi paljon parannettavaa. Nyt olen piirtänyt joka kohdasta luonnoksen. Mutta Yön kuningattaren pukua ei ole, koska Yön kuningatar tehdään pelkästään videolla. Näin siitä saadaan isompi", ohjaaja hoksauttaa.
Ville Saukkonen ja Kalle Kuusela ovat toteuttamassa sellaista eko-Taikahuilua, jonka itsekin haluaisivat nähdä.