Kolmisen vuotta sitten kemiläinen freelance-toimittaja Pentti Korpela nousi Luulajasta halvalle äkkilennolle Gran Canarialle ja hämmästyi. Tämä Teneriffan ohella suomalaisten eniten suosima Kanarian saarihan on suoranainen patikoijan paratiisi.
"Minulla oli monen muun tapaan yksipuolinen mielikuva turistipaikasta, jossa kaikki on keskittynyt hiekkarantojen ja hotellirivistöjen väliselle kapealle alueelle", Korpela muistelee.
Mielikuvat rapisivat, kun intohimoinen patikoija alkoi koluta saaren reitistöjä. Vastaan tuli kerta kerran jälkeen upeita maisemia, mielikuvituksellisia polkuja, jylhiä vuoristoja ja fantastinen, uskomattoman monipuolinen luonto Atlantin leppeiden tuulien syleilyssä.
Ne olivat kuin tarjottimella, useimmat pienen ja mutkaisen bussimatkan päässä; tarvitsi vain astua ulos ruuhkaiselta kaistaleelta. Eikä reiteillä ollut tungosta, Saariselälläkin on vilkkaampi meno luontopoluilla. Poluilla ei näkynyt juurikaan suomalaisia, vain lähinnä norjalaisia ja saksalaisia.
"Norjalaiset ovat vuoristokansaa ja saksalaiset reippaita. Ajattelin, että suomalaisetkin on saatava liikkeelle vuoristoon. Siihen tarvitaan suomenkielinen patikointiopas."
Gran Canarian lukuisille reiteille oli tarjolla englannin-, espanjan- ja saksankielisiä patikointioppaita, mutta esimerkiksi englanninkielinen opas oli niin suurpiirteinen, että sitä käyttäen Korpela eksyi lähes joka reitillä. Tositoimet alkoivat, kun kustantaja löytyi ja Aurinkomatkat sponsoroi lennot.
Viime vuonna hän vietti saarella yli kaksi kuukautta reittejä kulkien, valokuvaten ja vaativuusasteita ja tunnelmia kirjaten. Keväällä ilmestynyt Hiekkadyyneiltä lumihuipuille on ensimmäinen suomenkielinen patikointiopas Kanarian saarilta. Muiden maiden reiteistä tehdyt suomenkieliset oppaat ovat muutenkin harvinaisuuksia, Korpela ei ole törmännyt niihin Pohjoismaissakaan. Taiteen ja liikunnan monitoimimies on löytänyt patikoinnista hyvää seuraa melonnalle ja pyöräilylle. Autottomalla ja televisiottomalla miehellä on aikaa ottaa jalat alleen. "Ja tartun yleensä tilaisuuteen, jos se tulee vastaan."
Korpela ei laske kilometrejä, sillä se toisi vain suorituspaineita. Tärkeimpiä ovat elämykset; kunto kohenee siinä siivellä. "Kysymys on yksinkertaisesti liikunnan riemusta. Kävelemällä pääset lähelle, sulaudut osaksi maisemaa."
Patikoija pääsee pakoon arjen rutiineja, ja pikku murheet putoavat polun varteen. Jokainen retki on kroppaa raikastava pieni seikkailu, puhdistautumisriitti, jonka ei soisi loppuvan. Korpelan mukaan se on kuin hyvä romaani, jota olisi voinut lukea pitempäänkin. "Ulkoilmassa ruokakin maistuu uskomattoman hyvältä."
Pentti Korpela patikoi yksin ja pienissä porukoissa lähinnä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tänä kesänä hän on kävellyt taas kertaalleen kotikulmillaan Kivalon reitin, ja viimeisin reissu sijoittuu Kungsledeniin, Ruotsin maineikkaimmalle patikkareitille.
"Kemi-Tornion alueella merkittyjä reittejä on hyvin vähän", hän harmittelee. Mutta eipä vastaantulijoitakaan juuri ole: Kivalon reitillä Lautiosaaresta Puukkokumpuun patikoitsija törmää todennäköisemmin karhun jätöksiin kuin omaan lajitoveriin.
Kävellen avautuvat myös uudet ovet. "Kanarialla kiinnostuin kasveista. Patikointi voi kasvattaa cityihmisestä luontoihmisen."