Ylivieskalaisella Kati Kuisma-Ruhkalalla oli tiistaina juhlapäivä. Häntä odotti työpäivänsä jälkeen Ylivieskan postissa lähetys, joka kertoi Kuisma-Ruhkalan valmistuneen kasvatustieteen maisteriksi Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.
Työpäivän viimeinen 45 minuuttia kuluivat Alavieskan Someron koulun viiden viriilin esikoululaisen seurassa. Ensin alkuvoimistelua, sitten matematiikkaa ja lopuksi päivän päättänyt satu. Tiistai oli Kuisma-Ruhkalan toiseksi viimeinen työpäivä reilun kahden viikon pestistä. Epäpätevästä opettajasta tuli samalla kertaheitolla pätevä.
Kuisma-Ruhkala ehti tehdä kolme vuotta sijaisuuksia epäpätevänä Ylivieskassa, Sievissä ja Alavieskassa. Vuoden 2004 syksyllä hän lähti hakemaan "muodollista pätevyyttä" Kajaanista.
Opintoja lyhensivät olennaisesti avoimessa yliopistossa jo suoritetut kasvatustieteen approbatur ja cum laude approbatur sekä erityispedagogiikan ja psykologian approbaturit.
"Koulutus antoi käytännön vinkkejä. Kasvatuksellinen näkemykseni myös laajentui. Ikäni ja kokemukseni tekivät sen, että pystyin suodattamaan koulutuksesta olennaisen", 42-vuotias maisteri sanoo.
Kouluttautumaan lähteminen ei ollut mikään helppo askel neljän lapsen äidille. Nuorimmainen, silloin esikouluikäinen Aleksi, soitti itkua tuhertaen ikäväänsä.
"Poljin pyörällä, ja kyyneleet valuivat poskillani. Mietin, miksi olen Kajaanissa, kun perheeni on Ylivieskassa. Opiskeluaika oli kasvattavaa aikaa myös miehelleni Askolle", Kuisma-Ruhkala myöntää.
Nyt opintoputkeen päästyään Kuisma-Ruhkala herkuttelee ajatuksella täydennyskoulutuksesta, jos lähimaastoon sellainen mahdollisuus tulee.
"Musiikki, äidinkieli, käsityöt, englanti..." hän luettelee.
Kuisma-Ruhkalan käsityksen mukaan pätevistä opettajista ei ole enää pulaa, kun kouluja on mennyt kiinni.