Europarlamentaarikko Ville Itälän ehdotus ryhtyä yhteisin suomalaisvoimin ajamaan Olli Rehniä EU:n ulkoministeriksi toi meillä keskusteluun teeman, jota muuallakin viritellään. Jos Lissabonin sopimus tulee lähiaikoina voimaan, unioni saa ulkoministeriksi kutsutun virkamiehen, jonka tehtäviin yhdistettäisiin nykyisen ulkosuhteiden komissaarin ja EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavan korkean edustajan tehtävät.
Komission puheenjohtajan ja niin ikään Lissaboniin sisällytetyn Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan eli "presidentin" ohella ulkoministeri olisi unionin kiistattomia voimahahmoja.
Ajatus suomalaisesta Rehnistä tuolla paikalla ei ole ollenkaan huono. Keskustalaistaustainen poliitikko on hoitanut nykyistä vaikeaa tehtävänsä EU:n laajentumiskomissaarina kovaa ammattitaitoa ja harkintakykyä osoittaen. Nämä ovat välttämättömiä edellytyksiä ulkoministerinkin tehtävää ajatellen. Mitään tietoa ei toki vielä ole, ovatko ne riittäviä edellytyksiä.
Rehn itse ja pääministeri Vanhanen halusivat tuoreeltaan toppuutella ajatusta suomalaisesta unionin ulkopolitiikan ykkösnimenä. Vanhanen tukee kuitenkin Rehniä komission jatkokaudelle. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on samalla kannalla, muttei hänkään ota kantaa ulkoministeriyteen.
Tällä hetkellä koko ulkoministerin viran synty riippuukin siitä, mitä Irlannin kansa sanoo Lissabonin sopimuksesta tulevassa toisessa kansanäänestyksessä. Asioiden edelle ei siis kannata kiirehtiä, mutta lobbauskoneisto on syytä pitää rasvattuna siltä varalta, että Irlanti sanoo kansanäänestyksessä kyllä.