J.S. Bachin Matteus- ja Johannespassioista on tullut niin kiinteä osa hiljaisen viikon viettoa, että passiot samastetaan Bachin musiikkiin. Suomessa on viime vuosina alettu esittää muitakin barokin passioteoksia.
"Bachin varjoon on jäänyt lukuisia barokin passiosäveltäjiä, kuten nyt palmusunnuntaina Oulussa kuultavan Luukaspassion anonyymi tekijä. Luukaspassio tunnetaan luultavasti siksi, että se on vielä 1800-luvulla pantu Bachin nimiin", sanoo liminkalainen barokkimusiikin tuntija Miklos Spanyi.
Passiot olivat sävellysten kuningaslaji 1600-1700 lukujen Saksassa. Niitä sävellettiin kymmenittäin, kuten sinfonioita myöhempinä aikoina. Kristuksen kärsimyshistoria innoitti säveltäjiä luomaan yhä uusia teoksia esitettäviksi. Säveltäjät latasivat kaikki paukkunsa pitkäperjantain musiikkiin.
"Esimerkiksi Georg Philipp Telemann on säveltänyt 46 passiota sekä seitsemän passio-oratoriota, joita esitettiin konserteissa. Ahkeria passiosäveltäjiä oli muiden muassa Mattheson, Kaiser, Fasch, Händel ja Carl Philipp Emanuel Bach", kertoo Spanyi.
Suomen kirkkohistoriastakin löytyy aarteita. 1600-luvulla Suomessa lähes monopoliasemassa oli 1560 syntyneen saksalaisen Melchior Vulpiuksen Matteuspassio. Maskun seurakunnan kanttorin Jenni Urposen tutkimustyön ansiosta se soi suomenkielisenä versiona ensi kertaa viime vuonna 250 vuoden tauon jälkeen.
Aikanaan passioiden esittäminen on palvellut samaa tehtävää kuin nytkin - evankeliumin tapahtumien tuomista lähelle seurakuntalaista.
"Lutherin mukaan sävel antaa Sanalle vauhtia ja tekee sen eläväksi", sanoo Osmo Vatanen Kirkon koulutuskeskuksesta.
"Evankelista resitoi Raamatun kertovaa tekstiä ja kuoro tulee mukaan tapahtumien kulkuun tekstin dramaattisissa kohdissa. Virsikoraalit ovat ikään kuin seurakunnan vastaus tapahtumiin. Aariat ovat sitten yksittäisen ihmisen pohdintoja, mitä tämä merkitsee hänen kannaltaan."